Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tästä kirjasta tiesin pikkuisen jo etukäteen, joten osasin sitä odottaa. Kun vielä pääsin kuulemaan kirjailijan haastattelun, niin tuskin maltoin odottaa, että saan lukea kirjan.
Totuus nuoruudesta on niin taiten kirjoitettu, että kun sen aloittaa, se on vain luettava saman tien. Kappaleet ovat niin lyhyitä, että sitä vaan ahmii ja vielä yksi luku ja seuraava ja sitten se olikin jo luettu.
Kirjan päähenkilö on Usva. Usva on nuori koulua käyvä kilpaurheilija, joka kärsii pakko-oireista. Käsiä on pestävä ja jokainen pesukerta kestää ainakin viisitoista minuuttia, koska kaikki pitää tehdä niin huolella, kuusi kertaa. Usva tietää, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta kun aivot vaativat sen rituaalin ja taas ja taas…
Eletään koulumaailmassa, jossa ovat myös Usvan ystävät, Roosa ja Janette. Roosa on “kympin tyttö”, mikään muu ei riitä kuin se, että on pakko olla paras. Janetellakin on omat ongelmansa. Aikuiset eivät juurikaan ymmärrä, saati sitten, että olisivat jotenkin kuvioissa mukana.
Usvalla on puuhakirja, jossa on tehtäviä joiden kautta saa pohdiskeltavaa ja oman itsensä tuntemista, likoon heittämistä. Lisäksi hänellä on kissa nimeltä Punkki, joka on tärkeä ja jota voi pitää sylissä.
Tästä kirjasta tekee ihan huikean se, että kirjoittaja, Matilda Levoranta, on 14-vuotias! Hän tosiaan tietää, mistä kirjoittaa. Jokaisen aikuisen tulisi lukea kirja päästäkseen sinne nuorten maailmaan, joka ei todellakaan ole sitä kultaista nuoruutta.
Halusin itkeä, huutaa, nauraa säälistä itseäni kohtaan, polttaa koulukirjani, unohtaa kaiken ja heittää läppärini toisen kerroksen ikkunasta. Kaikki samaan aikaan. Pyörremyrsky on paras sana, jolla voin kuvailla tätä tunnetta. Se oli ehkä vähän samanlainen tunne kuin pakko-oireita suorittaessa.
Teksti on mahtavan napakkaa ja tilanteet ovat todellakin kuvattu niin, että ne suorastaan näkee. Voisin melkeinpä nähdä koko kirjan kohtaukset elokuvana.
Väistämättä tulee mieleen, että jos jotain otan opikseni tästä kirjasta, niin en edelleenkään vähättele kenenkään mielenterveysongelmia, saati sitten romantisoi. Apua pitäisi olla saatavilla, jokaiselle ja matalan kynnyksen kautta.
