Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa

Tuuli ja kissa

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Tanssiva karhu -hankkeeni alkaa lähestyä loppuaan. Vuorossa on Lassi Hyvärisen (s. 1981) kolmas runokokoelma, Tuuli ja kissa, joka jatkaa Hyvärisen palkintoja haalinutta tuotantoa. Hyvärinen voitti esikoisteoksellaan Riippuvat puutarhat J. H. Erkon palkinnon, toisella kokoelmallaan Keisarin tie Kalevi Jäntin palkinnon ja nyt tällä kolmannella siis Tanssivan karhun. Aikamoista!

Tuuli ja kissa on satumainen maailma, joka kertoo elämästä kissan kanssa. Kissan ja tuulen, ja on täällä muutakin väkeä: mehiläistarhuri, kattilassa oleva tyytyväinen pää, sipulinvarsihameinen nainen, salakuljettajia; sekalaista seurakuntaa, siis. Mutta sekalaisia ovat kyllä nämä tapahtumatkin!

Istun iltaa kissan kanssa.
Kolme ikkunaa, kolme maisemaa, se tunnelmoi.

Mutta oletko kuullut sitä, kysyn,
kun yhdessä ikkunassa on asemasota,
toisessa elonkorjuu
ja kolmannessa viisisataa lasta?

Teoksessa vallitsee absurdi logiikka, mutta kaipa tässä jotain sisäistä johdonmukaisuutta on. Kissa on ainakin hyvin kissamainen, ei todellakaan mikään leppoisa ihmisen paras kaveri, vaan omapäinen otus. Kissan toilailuista selviää esimerkiksi se, miksi ”on salin seinällä maalaus laavaan vajoavasta traktorista”. (Tietysti siksi, että tuuli ja kissa tutkivat löytynyttä traktoria ja onnistuvat vapauttamaan käsijarrun, jonka johdosta traktori keikkuu laavavirtaan, johon se sulaa.)

Kissa lyö päänsä ja saa jonkin erikoiskyvyn.
En kerro siitä, koska kissa ei ole enää kissa
vaan kuin kissoista koostuva haitari.

Maan alla on kylliksi hiekkaa räjäyttämään tajuntani.
Yritin sanoa: kissa ei ole kissa,
mutta ei minusta ollut tuohon korkeaan toimeen.

Tuuli ja kissa on rakenteeltaan selkeä ja suoraviivainen runokokoelma. Säkeet asettuvat sivuille tasaisesti, ilman konstikkuutta, mutta sisällössä onkin sitä enemmän kiharaa. Runoissa on ällistyttäviä käänteitä. En ole ihan varma, miten paljon tästä kokoelmasta lopulta pidän. Sillä on puolensa, assosiointi on paikoin ilahduttavan villiä ja viihdyttävää, mutta ehkä tämä välillä kallistuu pikkuisen merkityksettömän nonsensen puolelle. Hauska oli vierailla kissan luona kylässä, mutta en taida jäädä pidemmäksi aikaa.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia naisten kirjoittamia kirjoja. Mikko pelaa monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 084 tilaajan joukkoon!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...