M. John Harrison: Tyhjyys

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Tyhjyys palaa kolmannen kerran Kefahuchin Vuolle. On hyödyksi, jos on lukenut trilogian aikaisemmat osat (Valo ja Nova Swing), vaikka aivan suoraa jatkoa Tyhjyys ei aikaisemmille osille olekaan. Puitteet ovat kuitenkin samat: avaruudessa räiskyvä Kefahuchin Vuo, epämääräiset planeetat ties missä, karanteenikiertoradat ja niin edelleen.

Muutenkin kirja on tuttua M. John Harrisonia. Jos minun pitäisi tiivistää pariin lauseeseen kirjan juoni, lopputulos olisi varsin pintapuolinen. Kirjassa kulkee rinnakkaisia tarinoita. Yhdessä Anna Waterman, Valosta tutun Michael Kearneyn leski, kohtaa demoneitaan. Toisessa Nova Swingistä tutun Vic Serotoninin kaverit kiertävät Nova Swing -avaruusaluksella ympäriinsä keräten kalmohäkkejä, kummallisia artefakteja ties mistä. Kolmannessa geneettisesti räätälöity, nimetön avustaja tutkii murhia, joiden uhrit leijailevat pikkuhiljaa ylöspäin.

Tarinan käänteet jäävät paikoin hämäriksi, mutta kielenkäyttöä ja tunnelmaa ei voi kuin ihailla. Suomentaja Einari Aaltosella ei varmastikaan ole ollut helppo työ kääntää Harrisonin koukeroista kielenkäyttöä suomeksi, mutta lopputulos toimii. Kirjan tunnelma tuo mieleen David Lynchin sumeammat teokset.

M. John Harrisonin omaperäisistä ja taitavasti kirjoitetuista kirjoista kiinnostuneen kannattaa suunnata ensimmäiseksi Valon pariin. Myös Elonmerkit sopii oivallisesti ensimmäiseen tutustumiseen. Tyhjyydestä en aloittaisi.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Kiitos vinkistä, Valo oli varsinkin hyvä, joten pitääpä viimeistellä sarja.

  2. Nova Swing oli hyvä, mutta silti pienoinen pettymys. Tämäkin tulee kahlattua ennemmin tai myöhemmin ja odotuksia nostaa että nyt on taas palattu Valosta tuttuun kahden aikatason välillä pallotteluun – näin jälkikäteen ajatellen Kearney-osuuden olivat jopa ensimmäisen osan parasta antia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *