Tero Somppi: Vihattu

Rikoskonstaapeli Mikko Vuori on jumittunut työpöytänsä taakse tutkimaan myrkkykiinteistöjuttua, ja menossa on jo 58. asianomistajakuulustelun puhtaaksikirjoitus. Hän on kyllästynyt jo koko junnaavaan juttuun, kun yllättäen saa toimeksiannon, joka keskeyttää pitkäveteisen puurtamisen.

Luksustason palvelutalo Lepolinnassa on kuollut 86-vuotias Urho Kähäri. Poliisille ilmoituksen kuolemasta on tehnyt Urhon vaimo Sirpa. Hän käy joka päivä seurustelemassa monisairaan miehensä kanssa, ja nyt hän löysi miehensä sängystä kuolleena. Sairauksista huolimatta Urho oli ollut edellisenä iltana hyvässä kunnossa, eikä kuolema ollut odotettavissa.

Kun Mikko tulee Kulosaaressa sijaitsevaan Lepolinnaan, hän tapaa yllättäen kauniin, nuorehkon naisen, joka epäilee, ettei hänen miehensä kuolema ole luonnollinen. Mikko on yllättynyt Sirpa-vaimon iästä ja ulkoisesta olemuksesta. Hän miettii, miten 86-vuotiaalla Urholla voi olla tuollainen vaimo. Sirpa huomaa Mikon mietteet ja toteaa hymy huulillaan, että hän on ollut yhdessä miehensä kanssa yli 20 vuotta, ja he ovat olleet onnellisia. Monet ovat arvelleet hänen ottaneen vanhan rikkaan miehen vain rahan takia.

Kun Mikko keskustelee Sirpan kanssa, hän saa tietoa Urhon kolmesta lapsesta, jotka hekin ovat jo keski-iän ylittäneitä. Sirpa kertoo, että Urho on jakanut lapsilleen omaisuuttaan siten, että jokainen on saanut johdettavakseen oman yrityksen, ja heistä jokainen on saattanut yrityksensä huonoon jamaan.

Urhon ensimmäinen vaimo, lasten äiti on tehnyt kymmeniä vuosia aiemmin itsemurhan, kun ei enää kestänyt sadistista miestään. Urho on sitten kasvattanut lapset yksin, ja kohdellut heitäkin niin, että kaikilla olisi syytä ottaa isänsä hengiltä. Iso perintö olisi helpotus huonolla mallilla oleville yrityksille. Mikko huomaa, että rutiinitutkimus on nopeasti muuttunut rikostutkinnaksi.

Mikko ei osannut odottaa, millaisen arvoituksen kimppuun tulee päätymään. Hän joutuu kaivamaan auki monta kerrosta menneisyyttä ja nykyisyyttä. Käy ilmi, että Urho on kerännyt vihamiehiä koko elämänsä ajan, eikä mittavan perinnön tavoittelijoistakaan ole pulaa.

Samalla kun Mikko tutkii Urhon kuolemaa, hän yrittää järjestellä suurta hääjuhlaa. Hän on lomamatkalla Meksikossa luvannut vaimolleen, että vihkivalat uusitaan, ja hän järjestää heille kunnon juhlat. Mikko on palkannut hääjärjestelijän ja kuvittelee näin pääsevänsä itse pälkähästä. Mutta eihän se niin menekään. Jatkuvasti joku ottaa yhteyttä ja muistuttaa aikarajoista. Pappi on unohtunut varata, juhlapaikkakin joudutaan vaihtamaan isommaksi, kukista hän ei ymmärrä mitään, ja maistelumenukin menee viinin juonniksi. Mikkoa hirvittää ajatus, että hän tyrii jotenkin vielä vaimolleen antamansa lupauksen.

Kuolemansyyntutkijalta tulee tieto, että vainajan verestä on löytynyt rotanmyrkkyä, myrkyllistä sientä ja muutenkin vainajan sisäelimet ovat niin huonossa kunnossa, että hän olisi kuollut joka tapauksessa ihan pian. Mikko miettii, kenellä oli niin kiire päästä käsiksi rahoihin, ettei malttanut odottaa.

Michelin-tason kokki käyttää laitoskeittiössä myrkyllistä sientä mausteena, sitäkin Mikon pitää tutkia, toisaalla yksi Urhon lapsista on sekaantunut jollain tavalla huumebisneksiin. Ruumiinavauksessa löytynyt karva on lähtöisin maailman myrkyllisimmästä hämähäkistä, jota Urho on pitänyt terraariossa huoneessaan. Mutta missä hämähäkki on nyt?

Kuulustelut jatkuvat, ja kuulusteltavina ovat niin Urhon lapset kuin vanhustentalon henkilökuntakin. Myös pari vanhaa tuttavaa joutuu epäiltyjen listalle. Yksi sisaruksista kertoo Mikolle, että Urholla oli huoneessaan kultaharkko, joka on 200 000 euron arvoinen. Nyt se on kadonnut. Onko kyseessä mahdollinen ryöstömurha vai ovatko tapaukset erillisiä?

Tero Sompin vahvuus on rikostutkinnan realistinen ja asiantunteva kuvaus. Poliisin työ on sitkeää puurtamista, kuulusteluja ja teknisen tutkinnan yksityiskohtien analysointia. Tämä luo Vihattu-kirjan tarinalle uskottavuutta. Somppi ei mässäile väkivallalla, vaan luo jännitteitä henkilöiden välille, ja etsii motiivia murhalle.