Louise Glück: Villi iiris

Villi Iiris

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Louise Glück (s. 1943) on kiistatta merkittävä runoilija. Palkintokaapin koreimpana voittona komeilee tietysti se kirjallisuuden Nobel vuodelta 2020. Glück varmisti maineensa merkittävänä yhdysvaltalaisena runoilijana juuri tällä kokoelmallaan, joka voitti vuonna 1993 Pulitzerin.

Wikipedian tiivistyksen mukaan Villi iiris kuvaa puutarhan kukkia keskustelemassa elämästä puutarhurin ja jumaluuden kanssa. Se on kelpo tiivistelmä. Runoissa aukeaa todella runsas kukkaloisto. Runot ovat myös hyvin keskustelullisia, joku on aina puhumassa jollekin, ja se, kuka puhuu ja kenelle, vaihtelee runosta toiseen ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa. Lukija saa siis aina ensin pohtia, kuka runossa puhuu.

Yksi puhujista on selvästi jokin jumalhahmo, joka katselee alas ja suhtautuu luomuksiinsa alentuvasti.

Voi pikkuiset, miten ajattelemattomia olettekaan:
se on sekä lahja että kirous.

Puutarhateemasta ei ole kovin vaikea loikata ajatuksissaan Eedenin puutarhaan, mutta näissä runoissa paratiisi näyttäisi kyllä olevan jo kadotettu. Kasvien kautta tarkastellaan elämän katoavaisuutta, ihmisen osaa maailmassa, kaiken tämän tarkoitusta. Puutarhurin ääni on paikoin uhmakas:

Kerran uskoin sinuun; istutin viikunapuun.
Tänne, Vermontiin, maahan
johon ei tule kesää. Se oli testi: jos puu jäisi henkiin,
se tarkoittaisi että olet olemassa.

Tällaista vanhaa klassikkoa arvioidessaan ei kovin jyrkästi voi sanoa. Epäilemättä Villi iiris on arvostettu ja palkittu mestariteos. Suomennoskin vaikuttaisi oikein hyvin tehdyltä; tein jopa pientä vertailua Glückin alkutekstin ja Anni Sumarin suomennoksen välillä.

Mutta. Glückin runot ovat jättäneet minut kylmiksi aikaisemminkin, ja niin nytkin. Niin taitavasti kuin ne onkin kirjoitettu, ne eivät juuri reaktioita herätä. Kaipaan runokokoelmia lukiessani oivalluksia, ilahdutuksia, liikutuksia, mutta puutarhurin ja jumaluuden välinen keskustelu tuntuu epämääräiseltä ja etäiseltä. Teemat ovat tarpeettoman hengellisiä.

Haluan kuitenkin päättää tämän hyvällä. Käännösrunous ei ole mitenkään kukoistavin genre Suomessa ja on arvokasta, että sellaista tehdään. Jos miettii, millaista käännösrunousta suomeksi olisi hyvä saada, niin kieltämättä Nobel-palkitun runoilijan pääteos on ilmeinen, turvallinen valinta. Siis: hyvä, että tämä on suomennettu ja kauniina kovakantisena teoksena julkaistu. Olen varma, että moni runouden ystävä Glückin puutarhanhoidosta ilahtuu enemmän kuin minä.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari lukee kirjoja laajasti, mutta enimmäkseen uusia naisten kirjoittamia kirjoja. Mikko pelaa monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Instagramissa Mikko on @mikko_lukee. Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 301 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...