Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tunnen kirjailija Jyrki Vainosen puulaakijalkapallopiireistä jo lähes vuosikymmenen ajalta. Pukukopissa Vainosella on joukkueen kiistatta omituisimmat jutut, joista ei aina ainakaan heti ota selvää, kuinka tosissaan hän on. Vainosen kaunokirjallinen tuotanto on jäänyt minulle vielä vieraammaksi, mutta nyt sain käsiini novellikokoelman Yön ja päivän tarinoita. Vainosen oudot jutut kukoistavat ja voivat hyvin.
Yön ja päivän tarinoiden 12 novellia linkittyvät osittain toisiinsa, mutta jokaista niitä voi tutkia ihan sellaisinaankin. Suurin osa tarinoista on lyhyehköjä, reilun kymmenen sivun mittaisia. Joukkoon mahtuu yksi selvästi pidempi novelli, lähes neljänneksen koko kirjasta haukkaava parantolatarina Löydökki. Kirjan kokonaisuus on harmoninen, hyvin harkittu. Temaattista yhteyttä novelleille etsivä törmää lähes kaikissa novelleissa lähestyvään kuolemaan, luopumiseen, sairauksiin. Mutta kuten ovat ihmiset erilaisia, niin ovat heidän kertomuksensakin. Vainosen novellien sävy on tumma, muttei varsinaisesti synkkä.
Yön ja päivän tarinoita on hyvin onnistunut outojen kertomusten ja mielikuvituksellisten ideoiden kokoelma. Moniin novelleihin ujuttautuu mukaan pieniä fantasiaelementtejä, eikä kauhukuvastokaan aina kaukana ole. Unen ja valveen välimaastossa liikuttaessa kosketeltavan maailman rajat eivät ole aina ihan selkeät. Yksittäistä suosikkitarinaa en osaa valita kokonaisuuden ollessa niin vahva. Alkupuolen Näkymä on lähellä psykologista dekkaria. Kätkössä valmistellaan yrityksen sukupolvenvaihdosta hieman kyseenalaisin konstein. Jo mainitsemani Löydökki on erittäin kaunis satu kommunikaatiosta ja traumoista. Kirjan päättävässä Silmukassa on vertauskuvallisuutta monenkin muoti-ilmiön kannattajien luettavaksi asti.
Kaikkiaan Yön ja päivän tarinoita on yksi tämän vuoden parhaita lukukokemuksiani tähän mennessä. Suosittelen erittäin lämpimästi!
