Keskusteluja lapseni ja Virginia Woolfin kanssa -kirjan harmaassa kannessa menee kahdet piirretyt junaraiteet molemmissa reunoissa. Vasemmalla yksinkertainen juna kulkee alhaalta ylös ja oikealla ylhäältä alas.

Olga Palo: Keskusteluja lapseni ja Virginia Woolfin kanssa

Olga Palo pohdiskelee kirjassaan viime aikoina useammassakin teoksessa esiin nousseita äitiyden ja taiteentekemisen yhdistämisen teemoja. Miten taiteen tekemisessä tarvittava vapaus yhdistyy vanhemmuuteen, erityisesti äitiyteen? Millaista on olla äitinä ja tarvita paljon omaa vapautta? Äidiksi tuleminen, siis äidin roolin tai nimen hyväksyminen... Lue koko vinkki »
Elämäni kansalaisena

Auli Viitala: Elämäni kansalaisena

Auli Viitala on saanut YLE:n kolumnistina edustaa köyhiä ihmisiä ja kirjoittaa köyhän äänellä. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Kuten Viitala teoksessaan avaa, hän on syntynyt keskiluokkaiseen opettajaperheeseen, jossa vallitsi kuitenkin jotenkin työväenluokkainen henki. Hänen oma elämänsä oli tavallisen keskiluokkaista, kunnes sairastuminen ja... Lue koko vinkki »
Trikkipeili

Jia Tolentino: Trikkipeili : Ajatuksia aikamme itsepetoksesta

Jia Tolentino (s. 1988) on yhdysvaltalais-kanadalainen toimittaja, joka kirjoittaa nykyään The New Yorkerille. Toimittajana Tolentino on kirjoittanut paljon rotukysymyksistä, avioliitosta, feminismistä ja #MeToo-liikkeestä. Hänet tunnetaan myös tiukkana musiikkikriitikkona. Vuonna 2019 ilmestynyt Trikkipeili on Tolentinon esikoisteos ja toistais... Lue koko vinkki »
Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn sai Suomen kulttuurirahastolta Eminentia-apurahan taiteellisen elämäntyön pohdiskeluun. Kersti Juva teki saman apurahan voimin oivallisen Löytöretki suomeen -teoksen, Krohnilta taas syntyi esseekokoelma Mitä en koskaan oppinut. Siinä Krohn, joka joskus aikoinaan päätti olla katselematta teoksissaan menneeseen, tarkastelee lapsuuttaan ja... Lue koko vinkki »
Eksymisen kenttäopas

Rebecca Solnit: Eksymisen kenttäopas

Rebecca Solnit tuli minulle – kuten varmasti monille muillekin – tutuksi Miehet selittävät minulle asioita -esseekokoelmastaan ja miesselittäminen-käsitteen lanseeraajana. Solnit on toki kirjoittanut paljon muutakin. Se nähtiin jo edellisessä esseekokoelmassa ja nyt tässä uudessa kokoelmassa aihepiiri laajenee entisestään. Kantavana teemana on e... Lue koko vinkki »

Jean-Jacques Rousseau: Yksinäisen kulkijan mietteitä

Kerran ihastunut, aina ihastunut: minä (1950-) Rousseauhun (1712-1778)! Ei siitä mihinkään pääse. Kasvattajaan, joka luovutti kaikki viisi lastaan heti syntymästä pois löytölasten kotiin – ettei heidän äitinsä olisi hemmotellut lapsia piloille! Emilén luin silloin kun pitikin: opettajanvalmistuslaitoksessa. Ei iskenyt nuoreen kandidaattiin, vaan... Lue koko vinkki »
Arne

Arne Nevanlinna: Arne : oman elämän kintereillä

Aiemmin turvauduin yleensä Paul Austeriin, kun halusin olla itseäni viisaammassa seurassa lukutuolissani. Nykyään (kun Auster on taantunut kiertämään yhä tihenevää spiraalia oman napansa ympärillä) valintani on ilman muuta Arne Nevanlinna. Neljän hienon romaanin jälkeen Nevanlinna on ottanut aiheekseen tällä kerralla ihan oikean henkilön – itsensä.... Lue koko vinkki »

Tommi Sarlin (toim.): Uudelleen luettua : Kirja johon palaan

Kymmenen suomalaista kirjailijaa kertoo kotimaisen kollegan teoksesta tai tuotannosta, joka on muodostunut itselle läheiseksi. Näinkin pienessä otoksessa on kirjojen kirjo: romaanien lisäksi on runo- ja novellikokoelmia, lastenkirjoja, suomalaista ja suomenruotsalaista, vanhaa ja uudempaa. Poimin muutaman esimerkin. Jari ”Meren poika” Tervo esit... Lue koko vinkki »