Gorilla-kirjan kannessa valtava sininen gorilla pitelee kahta lasta käsissään. Toista lapsista gorilla roikuttaa jalasta pää alaspäin.

Miikka Pörsti ja Anne Vasko: Gorilla

Einolla on erityisominaisuus. Hän menee helposti palasiksi. Siis ihan kirjaimellisesti: kun Eino hajoaa, repeilee tai murtuu, hän todellakin on palasina. Ei siinä mitään, sillä isä ja äiti osaavat kyllä korjata Einon taas ehjäksi, mutta on se vähän raskasta, jos Einoa pitää paikkailla useamman kerran saman päivän aikana. Päiväkodissa Einoa kiusa... Lue koko vinkki »
Varislaulu Pohjolan lapsille -kirjan kannessa on vaaleanpunaisella taustalla maalaus tanssivasta variksesta.

Linda Bondestam ja Annika Sandelin: Varislaulu Pohjolan lapsille

Tämän kirjan on julkaissut Luckan, suomenruotsalainen tiedoitus- ja kulttuurikeskus, osana Barnens rätt på jorden här i Norden -hanketta. Kirjan taustalla on kertoa lapsille tietoa sekä lasten oikeuksista että elämästä pohjoismaissa. Keinona on riimitelty kuvakirja. Sen on kirjoittanut Annika Sandelin ja suomeksi kääntänyt Henriikka Tavi. Kuvitus o... Lue koko vinkki »
Anteeksi-kirjan kannessa kaksi lasta katsoo toisiaan silmiin kannen molemmin puolin ja vasemmalla puolella oleva tyttö ojentaa kättään kohti oikealla olevaa poikaa. Tytöllä on kämmenellään pieni kivi.

Eppu Nuotio ja Sanna Pelliccioni: Anteeksi

Emelillä on taskussaan jotain salaperäistä, ja Kaari uteliaana varastaa sen. Aarre on tavallinen pieni kivi, ei mitään sen ihmeellisempää. Emelille kivi on kuitenkin tärkeä ja hän suree kadonnutta kiveään kovasti, jolloin syyllisyys alkaa painaa Kaaria.  Anteeksi käsittelee lapsen näkökulmasta väärin tekemistä, syyllisyyden tunnustamista ja... Lue koko vinkki »
Jos olisin pääministeri -kirjan kannessa lapsi piirtää kukkasta liidulla. Kannen keskellä on sini-puna-keltainen pallero, joka muodostuu sormenjäljistä. Ylhäällä näkyy juhlaviirejä ja kannessa on myös pieni koira ja muita eläimiä.

Ella Okstad ja Trygve Skaug: Jos olisin pääministeri

Norjalaisen muusikon, lauluntekijän ja runoilijan Trygve Skaugin lastenkirjassa haaveillaan lapsenomaisesti siitä, millaista olisi olla pääministeri ja saada päättää kaikesta. Lopputulos on näkökulmasta riippuen lapsekkaan riemukasta ja rajoituksista vapaata, tai sitten vähän ahdistavaa sekasortoa. Ennen kaikkea kirja kuitenkin pistää miettimään, m... Lue koko vinkki »
Simpukkakaupunki-kirjan kannessa kaksi lasta leikkii hiekkarannalla vedenrajassa ja rakentaa hiekasta kaupunkia, jonka ämpäritalot on koristettu simpukankuorin.

Satu Kettunen ja Mila Teräs: Simpukkakaupunki

Ama tulee äitinsä kanssa rannalle, mutta vaikka päivä on kaunis, mieltä painaa huoli. Koti on jossain kaukana meren takana, ympärillä ihmiset puhuvat vierasta kieltä ja isäkin on joutunut jäämään taakse kotimaahan. Onneksi isän kanssa voi sentään puhua puhelimessa joka päivä.  Uutiset kotimaasta ovat mustia ja harmaita, mutta sen syvemmälle... Lue koko vinkki »
Viisi hauvaa -kirjan kannessa viisi päiväkoti-ikäistä lasta katselee ovesta ja ikkunasta ulos.

Malin Klingenberg ja Maria Sann: Viisi hauvaa

Malin Klingenberg ja Maria Sann ovat tehneet jo kolme kuvakirjaa samasta lapsikolmikosta. Kirjoilla on ruotsiksi kauniista yhteensointuvat nimet Främlingarna, Rymlingarna ja Gamlingarna; suomeksi ne ovat Viisi hauvaa, Karkulaiset ja Vanhukset. Ensimmäisenä ilmestyi tämä, jossa Linnea kertoo päiväkodin hiekkalaatikolla uutisen: heille tulee vauvoja.... Lue koko vinkki »
Pohjaton reppu -kirjan kannessa Rosali-tyttö seuraa lelupossuaan näkymättömän repun uumeniin. Taustalla on mielikuvitusmetsän polkuja, joita pitkin kulkevat jäniksen jäljet.

Maria Vilja: Pohjaton reppu

Taidekasvattaja ja sosionomi Maria Viljan Näkymätön reppu -sarjan kirjoissa käsitellään lasten erityisherkkyyttä reppumetaforan kautta. Erityisherkkyys on näkymätön reppu, johon päivän mittaan kertyy kaikenlaisia havaintoja ja huomioita. Nämä huomiot ovat itsessään miellyttäviä, neutraaleja tai häiritseviä, mutta kun niitä kertyy reppuun tarpeeksi,... Lue koko vinkki »
Ääniä puistossa -kirjan kannessa on puiston puiden rajaama käytävä, jonka yllä on tukeva katos punaisia puiden lehtiä. Käytävän päässä näkyy kaksi ihmismäistä vaatteisiin pukeutunutta apinalasta ja sivummalla säntäilee kaksi koiraa.

Anthony Browne: Ääniä puistossa

Anthony Browne (s. 1946) palkittiin ensimmäisenä brittiläisenä lastenkirjakuvittajana elämäntyöstään Hans Christian Andersen -mitalilla. Tämä on merkittävin palkinto, jonka lastenkirjojen kuvittaja voi saada. Brownella onkin takanaan pitkä ura lastenkirjojen parissa. Brownen tuotantoa on suomennettukin jonkun verran vuosien varrella. Ääniä puist... Lue koko vinkki »
Karkulaiset-kirjan kannessa on päiväkodin aita, jonka edustalla näkyy lapio ja hiekkalaatikkokaivinkone ja aidan ali menevä tunneli. Aidan takana on kukkia täynnä oleva niitty ja kuvasta pois juoksevan lapsen jalka.

Malin Klingenberg ja Maria Sann: Karkulaiset

Joona, Linnea ja Ebba ovat päiväkodissa, vaikka ovatkin jo vähän vanhoja sellaiseen. Aidan lähettyviltä löytyy kuoppa: sehän on heidän vanha tunnelinalkunsa. Nyt käytössä olisi uudet, paremmat lapiot ja lapsetkin ovat jo paljon vanhempia kuin ennen – nyt on sopiva aika pakenemiselle! Lapset tietävät, että päiväkodin hoitaja Mona on väsynyt ja yl... Lue koko vinkki »
Vanhukset-kirjan kannessa on iltainen leikkipuisto. Aurinko laskee ja auringonlaskun edessä on kolme uhkaavaa hahmoa, jotka näkyvät vain tummina siluetteina.

Malin Klingenberg ja Maria Sann: Vanhukset

Leikimme puistossa vain silloin kun on valoisaa, koska pimeällä sinne tulevat vanhukset. Vanhukset ovat epämiellyttäviä ja pelottavia, he sylkevät maahan, heittelevät roskia luontoon, kirjoittavat rumia sanoja kepillä hiekkaan ja nojailevat seiniin. Kuka sellaista kestää! Joskus kuitenkin illan lähestyessä on tylsää ja puistoon haluaisi mennä, ... Lue koko vinkki »
Minä en pelkää -kirjan piirroskannessa on ilotulitusrakettia pitelevä tyttö, koira, jänis ja orava. Taivaalla on räjähtäviä ilotulitteita.

J. S. Meresmaa ja Meria Palin: Minä en pelkää

Viisivuotias Lola on syntynyt uudenvuodenaattona ja rakastaa ilotulitusraketteja. Nyt isä on ostanut Lolalle ihan oman raketin. Isä ja Lola menevät tädin luokse, sillä siellä raketin voi ampua taivaalle turvallisesti. On vain yksi ongelma: tädillä on iso koira Bobo, jota Lola pelkää. Bobo on kyllä aivan kiltti, mutta se on silti kovin iso ja pelott... Lue koko vinkki »