Mika Myllylän elämä -kirjan kannessa on valokuva Mika Myllylästä vyötäröään myöten suossa suksisauvat käsissään.

Mika Wickström: Mika Myllylän elämä

Mika Myllylästä on tänä syksynä ilmestynyt kaksi kirjaa, mikä sinänsä hämmästyttää, että miksi juuri samaan aikaan. Käsissäni on nyt Mika Wickströmin opus. Wickströmillä on urheilullista taustaa ja hän on kirjoittanut paljon kirjoja, joista heti ensimmäisenä nousevat mieleen lasten ja nuorten urheiluaiheiset kirjat. Minulla ei ole urheiluun mink... Lue koko vinkki »
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil -kirjan kannessa on vanha ja nuhjuinen perhevalokuva, jossa isä ja äiti pitelevät pientä lasta. Vanhempien silmien edessä on mustat palkit.

Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

Tämä kirja kuuluu siihen kategoriaan, jota haluaa lukea. Siihen on oma syynsä. Kun lukee, miten vaikeaa jollain on ollut, osaa arvostaa omaa elämäänsä ja olla ruikuttamatta ihan turhista. Vaikka oma elämä ei olisikaan ollut ruusuilla tanssimista, mittakaavaa antaa kun lukee siitä, miten toisilla menee paljon huonommin. No, tässä kirjassa on sent... Lue koko vinkki »
Valon varjossa

Juska Salminen: Valon varjossa

Kuuntelin Valon varjossa -kirjan heti, kun se ilmestyi palveluun ja lähes yhtä soittoa. Teksti kun ottaa otteeseen, niin se vaan vie. Juska Salminen tilittää elämäänsä niin avoimin kortein, että paikoitellen sitä herkistyy. Onnekseni tiesin, että lopussa kiitos seisoo, ettei ole surullista loppua. Tarina etenee sujuvasti aina lapsuuden päivistä ... Lue koko vinkki »
Tyttö joka en

Laura Juntunen: Tyttö joka en

Tyttö joka en -kirjan nimi herättää kummallisen olon ja että mitä se tarkoittaa? Halusin lukea sen, vaikka tiesin, että vastaan voi tulla mitä tahansa. On ihan hyvä tietää, mitä tapahtuu ja yrittää ymmärtää heitä, jotka ovat kokeneet raskaita asioita. Lisäksi se, ettei itse valittaisi turhista, kun on kuitenkin selvinnyt helpommalla. Laura ... Lue koko vinkki »
Tulit luokseni kutsumatta

Fiona 'Elōne: Tulit luokseni kutsumatta

Noissa hetkissä hänen kipunsa pakenee suun kautta. Hän hyökkää silmittömästi ketä tahansa tielleen osuvaa kohti, mutta hän on itse oman surunsa suurin uhri. Hän ei tiedä, ettei minussa ole mitään, mikä ei olisi mennyt pirstaleiksi jo vuosia sitten. Olen hänelle tuntematon, mutta minä olen kantanut hänen pahaa oloaan mukanani jo vuosia. Esikoiski... Lue koko vinkki »