Talventaitto-kirjan kannessa on harmaalla taustalla kaksi puuta, joissa on valkoisia kukkia.

Vehka Kurjenmiekka: Talventaitto

Vehka Kurjenmiekan esikoisteos Kellopelisydän oli viime vuoden ilahduttavimpia kirjoja. Se herätti odotuksia jatkon suhteen: kirjassa kuvattu Merenkehrän maailma on niin rikas ja monipuolinen, että halusin palata sinne vielä uudestaan. Onneksi tiesin jo lukiessani, että Kurjenmiekalla on Aulan kanssa lähtökohtaisestikin useamman kirjan mittainen ku... Lue koko vinkki »

Jujja Wieslander: Mimmi Lehmä kaipaa kesää

Mimmi Lehmällä on tylsää. Ulkona on ikävä, kylmänkostea ilma, eikä Mimmi viihdy navetassakaan. Ei ole kunnon talvi, eikä varsinkaan kesä; päivät ovat harmaita ja yöt mustia. Onneksi paikalle kuitenkin pyrähtää Varis, Mimmin harmaa ja musta ystävä. Seuralaisen saatuaan aina innokas Mimmi saa loistoidean: ”Mehän voimme leikkiä, että on kesä!” Koht... Lue koko vinkki »
Yönmusta, sileä

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä

Yönmusta, sileä yllättää lukijan pelkistetyllä ilmauksellaan heti alusta lähtien, sillä ensimmäisellä varsinaisella runosivulla on vain neljä sanaa ja seuraavalla kuusi. Se sopiikin hyvin, sillä kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä) jaettu teos alkaa talven vähäeleisestä rauhasta. Talven lyhyet kuvaukset ovat kuin tuokiokuvia tai muistoja... Lue koko vinkki »