Leena Paasio ja kirjat, joissa on vähän kaikkea

Mikko – 22.5.2023

Leena Paasio on kirjoittanut jo useamman romaanin, mutta minun kartalleni hän nousi Harmaja luode seitsemän -nuortenkirjan myötä. Nyt kun kirjaparin päätösosa Bengtskär itä kahdeksan on ilmestynyt ja tarina on saatu päätökseen, olikin oikein hyvä hetki kysellä kirjailijalta, mistä kirjat saivat alkunsa.

Haastattelin Paasiota sähköpostilla toukokuussa 2023.

Bengtskär itä kahdeksan
Leena Paasio
Kuva: Veikko Somerpuro / WSOY

Mistä nämä kirjat saivat alkunsa? Mikä oli alkusysäys tarinalle?

Olimme viettämässä sukujuhannusta noin viisi vuotta sitten Pyhämaassa Saaristomerellä. Oli erityisen kuuma kesä, ja mökkirannassamme oli sinilevää jo juhannuksena. Ruokailun jälkeen istuimme siskoni kanssa laiturilla ja harmittelimme Itämeren tilaa. Lapsemme olivat kaikki puhelimillaan, ja siskoni haastoi minut kirjoittamaan niin vetävän nuortenkirjan, että se innostaisi nykyteinejä lukemaan. Lisäksi hän toivoi sen käsittelevän jollain tavalla Itämerta ja sen hyvinvointia. Innostuin ideasta ja lopputulos on nyt valmis!

Olet kirjoittanut aikaisemmin kaksi aikuisten romaania. Mikä houkutteli kirjoittamaan nyt nuortenkirjallisuutta? Olet työksesi äidinkielen opettaja, eli sikäli lähellä lukevia nuoria. Vaikuttiko se?

Huoli monen nuoren vähenevästä lukemisesta, minkä olen huomannut hyvin konkreettisesti äidinkielenopettajana. Todella taitaville lukijoille julkaistaan runsaasti korkeatasoista spefiä, mutta kaikki eivät pysty siihen tarttumaan. Huomasin, että monet oppilaani kaipaavat realistisia ya-kirjoja, jotka ovat monikerroksisia ja vetäviä mutta kuitenkin riittävän helppolukuisia ja sopivan pituisia.

Tiesitkö heti alusta pitäen, että tästä tulee kaksi kirjaa? Oliko jako kahteen näkökulmaan heti selvä, vai tuliko se matkan varrella?

Ihan aluksi aikomuksenani oli kirjoittaa trilogia, mutta päädyimme kustantajan kanssa kuitenkin kirjapariin. Tämän päätöksen jälkeen tiesin heti, että toisen kirjan kertoo Rasmus.

Kilpapurjehdus on melko harvinainen aihe romaaneissa. Nousiko se aiheeksi omasta kiinnostuksesta lajia kohtaan, vai miten sen löysit? Käytät purjehdustermistöä rohkeasti ja liikoja selittelemättä. Arveluttiko, että purjehdusta tuntemattomat lukijat putoavat kärryiltä?

Olen itse harrastanut purjehdusta pienestä pitäen. En kuitenkaan ole koskaan kilpaillut, joten kisakuvauksissa turvauduin nuorten huippupurjehtijoiden apuun. Halusin, että kohtaukset ovat uskottavia, minkä vuoksi käytän melko surutta purjehdustermejä.

Vaikkei harrastaisikaan purjehdusta, kuvauksista toivottavasti välittyy kilpailujen tiivis tunnelma. Jokaista yksityiskohtaa ei tarvitsekaan ymmärtää! Kustannustoimittajani Essi on maakrapu, ja hän olikin erinomainen testilukija nimenomaan näissä kohdissa.

Olet kasannut tähän kirjapariin kaikenlaista: ensimmäisessä osassa käsitellään paljon nuoren surua ja vaikeuksia äidin menetyksen vuoksi, toisessa osassa on paljon hyväosaisen nuoren pyristelyä suvun odotusten paineissa. On sitä kilpapurjehdusta, romantiikkaa, ystävyyttä ja taustalla trillerijuoni. Miten tämän kaiken sai pidettyä näin hyvin tasapainossa?

Itse pidän kirjoista, joissa on vähän kaikkea ja joita ei voi kategorisoida ihan helposti. Tiesin, että monet nuoret haluavat lukea jännittäviä ja realistisia nuortenkirjoja, jotka kertovat ystävyydestä ja ihastumisesta. Nuoret ovat tiedostavia, ja monet lukijat ovatkin pitäneet Itämeren käsittelyä tärkeänä.

Olin suunnitellut molemmat juonilinjat, eli äidin katoamisen ja Eetun ja Rasmuksen tarinan huolellisesti ja yritin edistää molempia tasapuolisesti. Kilpapurjehdus vahvistaa Eetun ja Rasmuksen – ja Rasmuksen ja isä-Erkan välistä jännitettä, minkä takia se on oleellinen osa kirjaparia.

Kilpapurjehdus on upea laji ja suomalaiset ovat siinä maailman huippuja, minkä takia se ansaitsee mielestäni enemmän huomiota.

Harmaja luode seitsemän

Mikä näiden kirjojen kirjoittamisessa oli ylipäänsä vaikeaa, mikä taas helppoa? Millainen kirjoittaja olet, miten sovitat kirjoittamista muuhun elämään?

Vaikeinta oli ehdottomasti tehdä päätös, että Harmaja luode seitsemän loppuu niin kuin se loppuu. Tiesin kuitenkin, että kirjat ilmestyvät melko lähekkäin, minkä takia uskalsin jättää ensimmäisen osan niin jännittävään kohtaan. Helpointa ja hauskinta oli ehdottomasti hahmojen luominen. Tykästyin kovasti kaikkiin kirjan henkilöihin ja jään kaipaamaan heitä.

Olen aika tehokas kirjoittaja, kun ryhdyn hommiin. Suunnittelen juonilinjat ja lukujen sisällöt melko tarkasti ja etenen kronologisesti. Henkilöt usein kasvavat kirjoitusprosessin aikana, mikä näkyy mielestäni parhaiten Rasmuksen isän Erkan hahmossa. Kirjailija-opettajana olen melko kiireinen, ja Bengtskäriä kirjoittaessani olin aika uupunut.

Ilokseni sain tänä keväänä koulusta virkavapaata ja WSOY:n kirjallisuussäätiöltä apurahan elo- ja syyskuuksi, jolloin työstän seuraavaa romaaniani. Vaikka työtä on paljon, minusta on ihanaa olla sekä kirjailija että opettaja. Uskon, että kirjoittaminen tuo paljon opettajuuteeni ja päinvastoin.

Itämeri-sarja on nyt kahden kirjan jälkeen paketissa. Mitä seuraavaksi? Aiotko jatkaa nuortenkirjojen parissa? Nämä kirjat näyttävät ainakin saaneen oikein mukavan vastaanoton. Minkälaiset genret ja tyylit sinua kirjoittajana kiinnostavat? Haluatko hioa yhtä tyylilajia, vai rönsyillä moniin suuntiin?

Työstän parhaillaan koko perheen tietokirjaa, joka ilmestyy ensi keväänä. Tuleva nuortenromaanini on samaa tyyliä kuin edelliset, vaikka vielä herkempi. Toivottavasti tyylilaji hioutuu entisestään! Odotan innolla elokuuta Utön majakkasaarella, johon vetäydyn kirjoittamaan.

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Oulun kaupunginteatterin Pienen hauen pyydystys on parasta teatteria, jota olen nähnyt vuosikausiin. Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukion nuoret ovat päässet unelmien avustajan rooliin, ja he muuntauvatkin upeasti kyläkuorolaisista muun muassa myyttisiksi lammenhengiksi.

Kotikaupunkini Rauman merimuseossa on tänä kesänä näytteillä monitaiteinen taidekokonaisuus Aalloilla. Se toteutetaan museon pyöreään, kierreportaiden halkomaan torniin, joka näkyi lapsuudenkodistani. Nykyään raumalaisen Nina Rintalan runoteos Merenalaiset hulmuavat osat muuntuu keraamisiksi veistoksiksi ja ääniksi. Tilassa soivat Ninan lausumat runot, jotka ovat mielestäni tänä keväänä ilmestyneen lyriikan parhaimmistoa.

(Ninasta onkin oma haastattelunsa Kirjavinkeissä.)

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 294 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.