Mari Koistinen ja makumatka menneisyyteen

Titta Lindström – 9.3.2023

Mari Koistinen on ruuankulutuksen ja ympäristövaikutuksiin perehtynyt asiantuntija ja tietokirjailija. Hänen uusin kirjansa Lautasmatka : Poimintoja ruuan historiasta tarjoaa ilahduttavan kattauksen tarinoita historian varrelta, jotka näyttävät arkiset elintarvikkeemme aivan uudessa valossa.

Haastattelin Koistista sähköpostitse maaliskuussa 2023.

Lautasmatka
Mari Koistinen
Kuva: Johanna Kannasmaa

Olet perehtynyt ruoankulutuksen ympäristövaikutuksiin, ja olet kirjoittanut ruuasta lukuisia tietokirjoja ja aikoinaan myös Kulutusjuhla-blogia. Mikä tässä aiheessa innostaa sinua?

Ruoka liittyy jokaiseen päivään ja on merkittävä osa kulutusta. Ja onhan syöminen usein myös tosi kivaa! Samalla ruokavalintamme ja se, mitä emme syö, määrittelee nykyisin myös identiteettiämme.  Historiallisesti ruualla on on ollut valtava merkitys niin yhteiskunnille, kaupalle kuin yksilöille, ja edelleen ruokaan liittyy paljon valtaa ja rahaa. 

Onko jokin tietty virstanpylväs tai tapahtuma ruoan historiassa mielestäsi aivan erityisen mielenkiintoinen ja miksi?

1900-luvun alku on mielestäni monin tavoin kiinnostava ajanjakso. Tuolloin esimerkiksi teollistuminen eteni ja myös maatalous muuttui Suomessakin. Tuontituotteita alkoi olla yhä enemmän ja niihin oli yhä useammalla myös varaa. Myös ruuan terveellisyyttä alettiin ymmärtää paremmin. Samalla ruuasta tuli yhä enemmän myös bisnestä, vaikkapa niin, että voi muodostui tärkeäksi Suomen vientituotteeksi. 

Kirjassa käy ilmi miten ruoan historiaan on valitettavasti liittynyt paljon hyväksikäyttöä ja suoranaista riistoa. Mikä on mielestäsi nykyajan ruoantuotannon suuria eettisiä kysymyksiä?

Ruuantuotanto on tällä hetkellä kestämätöntä ympäristöä ja muunlajisia ajatellen. Edelleen myös ihmisten hyväksikäyttö ja myös suoranainen orjuus ovat yleisiä ruokaketjussa. Onneksi nyt on herätty eläintuotannon ongelmiin ja siihen, miten paljon lihantuotanto kuluttaa luonnonvaroja ja miten valtavasti se aiheuttaa kärsimystä eri lajeille.

Kirjassa käy myös ilmi, että ruoantuotannon tulevaisuudessa on toisaalta lukuisia uhkakuvia mutta myös mahdollisuuksia. Millä mielellä sinä suhtaudut tulevaisuuteen, miltä näyttää suomalainen ruokapöytä sadan vuoden päästä?

Vaikea kysymys, sata vuotta on pitkä aika! Edelleen suomalainen syönee perunaa ja juo kahvia, mutta kahvi saattaa olla laboratoriotuote. Elintarviketeollisuuden kehitys tuo varmasti mitä moninaisimpia tuotteita, mutta edelleen tarvitaan myös peltoa, josta ammennetaan raaka-aineita. Ehkä siis esimerkiksi nurmi ja levä ovat paljon nykyistä tyypillisempiä raaka-aineita. 

Onko ruoantuotantoon ja -kulutukseen liittyen jokin tietty aihealue, joka mielestäsi jää julkisessa keskustelussa tarpeettoman vähälle huomiolle?

Ruoantuotannon ympäristövaikutukset on alettu onneksi ymmärtää yhä paremmin. Mutta edelleen tuntuu siltä, että lihan, maidon ja kananmunien tuotannon kaikkia ongelmia ei haluta myöntää. Tuotantoeläinten elämä on, kaikesta puheesta ja markkinoinnista huolimatta, usein melkoista kärsimystä. Olen kasvanut maaseudulla, vanhemmillani oli viljatila, ja ymmärrän toki myös maatalouden ongelmia. Mutta ilmastokriisin, luontokadon ja eläinten hyvinvoinnin vuoksi olisi pystyttävä muutoksiin.

Tuotantoeläimien jalostuksen ja elinolosuhteiden ongelmista kirjoitetaan mediassa kyllä taajaan, mutta onko sillä ollut mitään vaikutusta? Löytyykö maailmalla positiivisia esimerkkejä siirtymisestä eettiseen lihantuotantoon – jos nyt siis puhutaan vähääkään isommista tuottajista? Kuten kirjassa mainitset jopa suomalaisen kanamunamainosten lupaukset ulkona kuopsuttelevista linnuista ja kotitiloista ovat enemmän mielikuvamarkkinointia kuin todellisuutta.

2000-luvulla on todellakin alettu puhua yhä enemmän eläintuotannon eettisistä ongelmista. Tuotannon tai kulutuksen muutoksen kannalta julkisuuden vaikutukset ovat toistaiseksi olleet hyvin pieniä. Esimerkiksi broilereiden ongelmat ovat olleet paljon esillä, mutta edelleen linnut kärsivät monenlaisista terveysongelmista ja lintujen elämä ja elinolosuhteet ovat kaukana luontaisesta. Samaan aikaan siipikarjanlihan kulutus on esimerkiksi Suomessa kasvanut roimasti: vuonna 2000 syötiin 13,3 kiloa siipikarjanlihaa, vuonna 2022 kulutus oli 28,4 kiloa. 

Laitetaan loppuun leikkimielinen mielikuvitusmatka. Saat mahdollisuuden maistaa mitä hyvänsä ruokaa historian varrelta. Mihin osuu valintasi?

Kiinnostavaa olisi ainakin olla seurueessa, joka maistelee ensimmäistä kertaa vaikkapa tomaattia! Syömiseen liittyy usein myös sosiaalista puolta, ja myös ennakkoluulot tuovat oman ripauksensa ensimmäisiin maisteluihin. 

Syötkö väärennettyä ruokaa

Tiedätkö jo seuraavan kirjasi aiheen?

Kyllä, syksyllä ilmestyy kasvin- ja eläinjalostusta käsittelevä kirja, jossa siis ruoantuotantoteema jatkuu. Lisäksi ensi vuonna on tulossa ainakin huoltovarmuutta ja kotitalouksien varautumiseen liittyvä kirjani.  

Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?

Suosittelen aina rentoa olemista ystävien kanssa! Jos on intoa leipoa ystäville jotain, niin vakioitani ovat vegaaninen hapanjuuripiirakka tai hapanjuureen tehty focaccia. Myös esimerkiksi suklaamuffinit tai korvapuustit maistuvat minulle. Houkuttelevia reseptejä löytää vaikkapa Kasviskapinan  tai Chocochilin sivuilta.

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 299 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.