Puolalaiselta nobelistilta Olga Tokarczukilta ilmestyi parikymmentä vuotta sitten novellikokoelma, jonka Tokarczukin luottosuomentaja Tapani Kärkkäinen käänsi nyt suomeksi nimellä Rumpujen kaupunki.
Haastattelin Kärkkäistä sähköpostitse huhtikuussa 2023.
Miten päädyit suomentamaan Rumpujen kaupunkia? Teoshan on jo parikymmentä vuotta vanha. Miksi sen aika koitti nyt?
Tokarczukilta oli tätä ennen suomennettu neljä romaania, ja nyt tuntui siltä, että olisi hyvä aika esitellä häntä myös lyhytproosan taiturina. Tokarczukhan on koko uransa ajan liikkunut pidemmän ja lyhyemmän proosan välillä.
Hän on romaaneissaankin mieltynyt fragmentaariseen muotoon ja tietyllä tapaa rikottuun kerrontaan, ja se on ehkä hänen tavaramerkkinsäkin. Yhdessä romaanissa saattaa olla useita näkökulmia ja kertomuksia, satuja ja legendoja tai kirjeitä ja päiväkirjamuistiinpanoja, joita keskushenkilö, teema tai vaikkapa paikka yhdistävät. Tokarczuk itse puhuu tähtikuvioromaanista.
Rumpujen kaupungin keskeisimmät kysymykset ovat minusta edelleen ajankohtaisia: kuka minä olen, mikä on sukupuoli, missä identiteettini rajat kulkevat.
Olet Tokarczukin luottosuomentaja. Millainen kirjailija Tokarczuk mielestäsi on? Mikä hänen tyylilleen on keskeistä ja miten se näkyy näissä novelleissa? Ainakin usein puhutaan Tokarczukin psykologin koulutuksen merkityksestä ja näissäkin novelleissa on ihmisluonnon kuvauksen syvyyttä.
Tokarczuk on tietyssä mielessä postmoderni kapinallinen: hän haluaa kokeilla ja rikkoa kerronnan rakenteita, mutta tekee sen hyvin lukijaystävällisellä tavalla. Pintataso on kerronnan ja kielen tasolla usein helppolukuinen, mutta teemat ovat filosofisesti syviä.
Hän sekoittaa mielellään erilaisia kirjallisuuden lajeja, kuten vaikkapa kirjassa Aja aurasi vainajain luitten yli hän luo posthumanistisen astrologisen dekkarin, jonka keskiössä ovat aikamme tärkeimmät kysymykset ihmisen tilasta, ihmisen ja luonnon suhteesta sekä naisten ja muiden monasti vaiennettujen ihmisryhmien asemasta.
Mikä näiden novellien suomentamisessa oli helppoa, mikä vaikeaa, mikä yllättävää?
Rumpujen kaupungissa vaikeaa oli se, mikä lopputuloksessa toivottavasti vaikuttaa helpolta eli kielen rytmi. Tokarczuk on hyvin intuitiivinen kirjoittaja, jonka kerronnassa on siellä täällä pieni nyrjähdyskohtia, taitteita ja yllätyksiä. Kääntäjän pitää olla kieli keskellä suuta eikä avata eikä selittää sen enempää kuin alkutekstikään.
Itse olen aika intuitiivinen kääntäjä, joten varmaankin sovimme Tokarczukin kanssa hyvin työpariksi. Toisaalta kääntäjän työssä intuitiivisuuden rinnalla pitää myös kylmähermoisen filologin olla valppaana. Mitä kauemmin olen tehnyt kääntäjän työtä, sitä vähemmän luotan siihen, mitä tiedän, joten sanakirjat ja google ovat koko ajan ahkerassa käytössä. Vaivaan usein myös kollegoitani ja varsinkin toisia, muunkielisiä Tokarczukin kääntäjiä.
Miltä puolankielinen kirjallisuusmaailma tätä nykyä näyttää? Puolasta kuulee nykyään harvoin mitään hyvää. Onko kirjallisuuden puolella ilonaiheita?
Puolassa on vahva ja omintakeinen kirjallinen kulttuuri. Onhan maa tuottanut Tokarczukin lisäksi peräti viisi muuta kirjallisuuden nobelistia: Henryk Sienkiewicz 1905, Władysław Reymont 1924, Isaac Bashevis Singer 1978, Czesław Miłosz 1980 ja Wisława Szymborska 1996. Ja Nobel-komitean vähän aikaa sitten julki tulleista papereista tiedetään, että Witold Gombrowicz olisi melko varmasti saanut palkinnon syksyllä 1969, ellei olisi kuollut juuri ennen sitä.
Puolaa vuodesta 2015 hallinneet äärikonservatiivit ovat tehneet parhaansa edistääkseen isänmaallista ja katolista kulttuuria, mutta heidän vaikutusvaltansa ei ulotu muuhun kuin valtionavun piirissä oleviin instituutioihin, joten vahingot ovat jääneet onneksi rajallisiksi. Minkäänlaista sensuuriahan Puolassa ei ole, ja kirjallisuuden kenttä on todella moniääninen, kenties moniäänisempi ja rohkeampi kuin meillä Suomessa.
Puolan kirjallisuus on vahvimmillaan runouden ja fantasian aloilla, mutta erittäin kiinnostavaa uutta kirjallisuutta syntyy muillakin aloilla.
Onko jotain puolankielisiä kirjoja tai kirjailijoita, jota erityisesti haluaisit tuoda suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen? Puolahan on aika pieni kielialue näin käännöskirjallisuuden kantilta; meillä Kirjavinkeissä alkujaan puolankielisiä kirjoja on noin 2,5 promillea kaikista arvioiduista kirjoista, käytännössä siis Sapkowskit ja Tokarczukit, pari Lemiä ja jotain yksittäisiä muita. Kiinnostaako kustantamoja Puola?
Minusta tuntuu kuin kustantamoja kiinnostaisi vain se, mikä jo tunnetaan. Kaikki pelaavat varman päälle. Se on ymmärrettävää kirjamarkkinoiden käymistilassa, mutta kertoo myös uteliaisuuden puutteesta ja näköalojen kapeutumisesta.
Uudesta puolalaisesta kirjallisuudesta mainitsisin vaikkapa Marcin Wichan, jonka eleetön ja älykäs kirja kuolleen äidin kodin tyhjentämisestä voitti pari vuotta sitten Puolan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon.
Saman palkinnon on saanut Dorota Masłowska, joka taas kirjoittaa briljanttia rap-vaikutteista kuvavirtaa. Sen ytimessä on nyky-Puolan näköalattomuus ja kaikkialle tunkeutuva kaupallisuus, mutta kielen rajoja hurjalla tavalla koettelevan verbaali-ilotulituksen keinoin. Yle Areenassa on katsottavissa Masłowskan romaaniin perustuva elokuva Toiset ihmiset (31.1.2024 asti), jonka sain suomentaa.
Mikołaj Grynberg kuuluu kirjailijoihin, jotka tutkivat holokaustin jälkeistä maisemaa juutalaisesta näkökulmasta.
Tietokirjailijoista taas mainitsisin elämäkerturi Agata Tuszyńskan, jonka muotokuva iskelmälaulaja Vera Granista on huikean hienosti kirjoitettu tarina Varsovan geton kultakurkun kohtaloista, jotka päättyvät unohdukseen Pariisissa.
Suomentamistaan odottaa myös Witold Gombrowiczin pääteos 1930-luvulta, yksi eurooppalaisen modernismin ja filosofisen romaanin kivijaloista.
Näitä kaikkia kirjailijoita on käännetty viime vuosina niin englanniksi, saksaksi, ranskaksi kuin ruotsiksi. Ja viroksi: Virossa puolalainen kirjallisuus on todella näyttävästi esillä.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Varsova valittiin alkuvuodesta Euroopan mielenkiintoisimmaksi kaupunkimatkakohteeksi. Jos sinne vaikka kesälomalla päätyy, kannattaa ehdottomasti käydä Polinissa eli puolanjuutalaisten historian museossa katsomassa Varsovan geton kansannousuun liittyvä näyttely. Kansannousustahan tuli nyt huhtikuussa kuluneeksi 80 vuotta.
Krakovan nykytaiteen museossa Mocakissa taas esitellään sodanjälkeisen ns. Krakova II -taiteilijaryhmän töitä. Näyttely tarjoaa oivallisen kattauksen puolalaista modernismia, ja mukana on sellaisia kuuluisuuksia kuin Tadeusz Kantor, Jerzy Nowosielski, Maria Jarema, Erna Rosenstein ja Jonasz Sztern.
Jos matka taas suuntautuu lähiaikoina Lontooseen, Tate Modernissa on toukokuun loppupuolelle asti esillä maailmankuulun puolalaisen tekstiilitaiteilijan Magdalena Abakanowiczin töitä.
Tapani Kärkkäisen suomennokset Kirjavinkeissä.
