Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeistä toivomusta markkinoidaan ”fantasiana vaativaan makuun” ja retostellaanpa takakannessa myös yli 20 miljoonalla lukijalla. Tarina on kieltämättä nokkela ja viittailee näppärästi ympäriinsä niin, että lukija saa tuntea olonsa fiksuksi.

Kirjan rakenne on novellikokoelmamainen. Kronologinen tarina etenee väliluvuissa, joissa kirjan päähenkilö noituri Geralt päätyy muistelemaan menneitä, jonka jälkeen seuraa toiminnantäyteinen luku, jossa nämä menneet tapahtumat selitetään. Tuloksena on kirja, josta puuttuu varsinainen juoni. Toimiihan se näinkin, mutta itse jäin kaipaamaan vähän yhtenäisempää kokonaisuutta.

Mutta ainesta noiturin tarinassa on. Noiturit ovat jonkinlaisia mutantteja ja hylkiöitä, jotka kiertelevät ympäriinsä lahdaten hirviöitä palkkiota vastaan. Hirviöitä on entistä vähemmän, joten noitureitakin on alettu hyljeksiä, eikä Geralt olekaan joka paikkaan tervetullut. Hirviöiden tappaminenkin on vähän siinä ja tässä, jokainen hirviö kun ei ole lähellekään niin hirviömäinen kuin puhdasverisimmät ihmiset voivat olla. Viimeinen toivomus onkin henkilöhahmoiltaan täynnä kauniita harmaan sävyjä mustavalkoisuuden sijasta.

Mielenkiintoisista aineksista syntyy värikäs soppa. Geralt on mainio päähenkilö ja kirjan hirviögalleria etenkin kiinnostava. The Witcher -sarjan myöhemmät osat on ehdottomasti syytä lukea.

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Esitän haisevan vastalauseen.

    Suurten ennakko-odotusten ja ”kohta se herkku varmaan alkaa” -itsesuggestion voimin jaksoin sillisalaatin puoleen väliin. Hetken keräilin voimiani ja jatkoin urakkaa toivoen että lopussa kiitos seisoo, mutta näin ei käynyt.

    Takakannen lupaaman ”älykkään huumorin” sijasta törmäsin paperinohuisiin hahmoihin ja käsittämättömiin motiiveihin. Syventämättöminä hahmot jäivät pelkiksi nimiksi ja tapahtumat merkityksettömiksi. Mikään ei tuntunut miltään.

    Näin jälkikäteen kirjan tapahtumista on vaikea sanoa mitään sen kummempaa kuin että miekkailua, loitsimista ja muuta asiaan kuuluvaa tapahtui. Geraltista jäi mieleen ainoastaan että tykkää vaieta. Diippiä shittiä.

    Jatko-osat jäävät hyllyyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *