Olen lukenut Louise Pennyn Three Pines -dekkarien sarjaa suomeksi siitä alkaen, kun Bazar julkaisi kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja aloitti uusien osien julkaisemisen kolmannesta. Sarjan tuorein osa on Petollinen valo, jonka on suomentanut sarjaan aikaisemmin toisenkin kirjan suomentanut konkarisuomentaja Timo Korppi.
Olin kiinnostunut, millaista on tällaisen kirjan suomentaminen, joten jututin Korppia sähköpostitse heinä-elokuussa 2022.
Miten Petollinen valo tuli sinun käännettäväksesi? Louise Pennyn kirjasarjaa on tähän mennessä suomentanut useampikin kääntäjä, etkä ollut nyt itsekään ensimmäistä kertaa asialla. Oliko sarjan pariin mukava palata?
Olen viime ajat vuorotellut Louise Pennyn kääntäjänä erään toisen kääntäjäveteraanin kanssa ja nyt oli minun vuoroni. Itse asiassa tein kaksi Louise Pennyä peräkkäin, sillä käänsin myös Louise Pennyn ja Hillary Clintonin yhdessä kirjoittaman autofiktiivisen jännitysromaanin Terrorin valta. Kaiken kaikkiaan Pennyn kääntäminen on aina upeaa, koska hän on (suosiokin sen sanoo) aivan loistava kertoja.
Onko tällaisten sarjakirjojen suomentamisessa jotain erilaista kuin yksittäisten romaanien tekemisessä? Pitääkö esimerkiksi huomioida aikaisempien suomentajien ratkaisuja jollain tapaa?
Kaksipiippuinen juttu. Olen kyllä lukenut myös muiden suomennoksia sarjasta, mutta yritän samalla olla kopioimatta edes alitajuisesti heidän (luomiaan?) maneereita. Sinällään sarja ei ole sen kummempi haaste kuin yksittäinenkään teos, mutta jos sitä pitäisi jotenkin luonnehtia, kokemus on aina uutta jaksoa aloittaessa kuin istahtaisi vanhojen ystävien seuraan.
Millainen kirjailija Louise Penny on? Onko hänen kirjoissaan jotain erityistä? Pennyn kirjathan ovat varsin arvostettuja alan harrastajien keskuudessa, esimerkiksi Agatha-palkintoja on sarjan kirjoille ropissut useampia. Mikä on sinun näkemyksesi kirjojen suosion salaisuudesta?
Penny hallitsee sekä kielen että henkilögalleriansa suvereenisti. Lisäksi hän kirjoittaa elinpiiristä, joka sijoittuu hänelle tuttuun ympäristöön, joka lisää tekstin ja juonenkulun varmuutta ja sujuvuutta. Lisäksi, hänen kuvauksensa rikoksista ovat “sivistyneitä”, ei mitään “gore & mayhem”-revittelyä, jota valistuneet lukijan kaihtavat.
Olet ollut viime vuosina ahkera kääntäjä. Kesällä ja syksyllä on tulossa Victoria Hislopin ja Lizzie Pookin kirjat. Mitä muuta on työn alla tällä hetkellä? Ensi vuonna näyttäisi ainakin olevan tulossa Pohjois-Korean prinsessa.
Ahkeruudesta en tiedä, mutta totta kai tahti on ollut viime vuodet melkoinen. Vilkaisin juuri Sanaston listaa ja kyllä siellä parikymmentä teosta on, suurin osa käännöksiä ja jokunen oma. Nyt työn alla on haasteellinen Johann Harin Stolen Focus, joka työnimi on Kadonnut elämänhallinta ja aihepiiri Alzheimeriin ja muihin vanhuuden vaivoihin liittyvä rapautuva muisti ikävine seurannaisilmiöineen.
Ensi vuonna tulee, kunhan käsikirjoitus tänne ehtii, Pohjois-Korean prinsessa ja odottelen pöydälleni myös ahvenanmaalaisen Marcus Wallénin tässä kuussa ilmestyvää uutta teosta, joka liittyy toisen maailmansodan jälkinäytökseen Itämerellä ja Suomenlahdella. Hänen esikoisensa, joka käsitteli natsikullan arvoitusta, oli käännöstyönä niin inspiroiva, että sen innoittamana kehitin toissa kesänä Varkauden dekkarifestivaalien yhteyteen Suomen ensimmäisen Sotarikosseminaarin, johon osallistuivat presidentti Tarja Halosen johdolla kaikki Suomen johtavat alan asiantuntijat.
Millaiset aiheet ja kirjat kiinnostavat sinua kääntäjänä eniten? Onko sinulla jotain unelmakirjaa, jonka erityisesti haluaisit suomentaa?
Aiheiden puolesta olen kaikkiruokainen ja kustantaja pitää huolen siitä, että varianssissa löytyy. Käännän nykyisin lähinnä englannista ja ruotsista, molempiin suuntiin. Teoriassa myös muut pohjoismaiset kielet, paitsi islanti, onnistuvat. Saksan ja romaaniset kielet olen jättänyt sovinnolla nuoremmille.
Tähänastisista viime vuosien kirjoista haasteellisin ja kiinnostavin on ollut tutkijakolmikon teos Venäjän urheiludopingista Voitto tai kuolema, jonka ajankohtaisuus näyttää kasvavan päivä päivältä ad absurdum.
Juuri nyt himottaisi tarttua Keith Jefferyn kirjaan MI6 : The History of the Secret Intelligence Service, mutta mahtaakohan kustantajaa se kiinnostaa vai vain minua ;). Olen mielipiteeni kanssa vähän puolueellinen, koska olen viime vuosina kaivellut kirja mielessäni maailmansodan jälkeistä ja kylmän sodan aikaista informaatiovaikuttamista, joka oli eräänlaista nykyisen kybervaikuttamisen esihistoriaa ja joka liittyi vahvasti myös Suomeen.
Onko jotain, mitä haluaisit Kirjavinkkien lukijoille suositella juuri nyt?
Vanha viisaus “lukeminen kannattaaa aina” on edelleen ajankohtainen, mutta jos kustantaja löytyisi, niin runouteen tarttuisin mielelläni koska tahansa. Suosittelen juuri nyt kaikkia kirjoja, joiden klangina on sodan ja valloituspolitiikan mielettömyys ja epämoraalisuus.
Omatkin kirjoitusprojektit Ukrainan arvoton sota on nostanut taas pöydän etureunalle ja aivan liipasimella on fantasiaromaani Putinista lähipiireineen, johon Suomikin kietoutuu tahtomattaan, koska sallii uusvenäläisen rodun kehittämisen laboratorio-olosuhteissa täällä Putinin omasta ja hänen palvomiensa venäläisten merkkihenkilöiden DNA:sta.
Timo Korpin suomentamia kirjoja Kirjavinkeissä.
