Valokuva Jouko Turkassa istumassa selin kameraan ohjaajantuolissa, jonka selässä lukee "Narri, nero, nöyryyttäjä".

Hannu Harju: Jouko Turkka : Narri, nero, nöyryyttäjä

Voi olla, että tämä oli minulle viimeinen kirja Jouko Turkasta, joka on aina ollut minulle aivan käsittämätön persoona. En ole voinut ymmärtää hänen toimintaansa ja siksi olen lukenut hänestä ja yrittänyt ottaa selvää, miksi hän toimi ja eli, niin kuin mieltä vailla. Hannu Harjun kirja on minusta se paras, erittäin hyvin kuvattu ja kiteytetty, s... Lue koko vinkki »
Ilmiantaja-kirjan kannessa on ihmisen violetti siluetti, josta erottuu valkoiset, hymyilevät hampaat. Sen kanssa lomittain on yksiön pohjapiirros.

Tiina Raudaskoski: Ilmiantaja

Olen lukenut näyttelijöiden elämäkertoja ja saanut Jouko Turkasta tietoa kaikin puolin. Luin Turkasta kirjoitetun Pahansisuinen-elämäkerrankin. Miksi? Ehkä siksi, että olisin edes jotenkin saanut ymmärryksen siemenen, miksi hän käyttäytyi niin. No, aika lailla hänestä on kirjoitettukin kaikenlaista. Taas annoin tilaisuuden ymmärtää häntä ja tart... Lue koko vinkki »
Pahansisuinen-kirjan kannessa on vähän rakeinen valokuva Jouko Turkan kasvoista.

Kai Häggman: Pahansisuinen

Jouko Turkka (1942–2016) oli henkilö ja tapaus, josta ehkä jokaisella on jonkinlainen muistikuva ja jopa mielipide. Olen lukenut lukuisia näyttelijoiden elämäkertoja, joissa Turkka mainitaan milloin minkäkinlaisessa roolissa. En ole koskaan tavannut häntä, mutta muodostin hänestä jonkinlaisen profiilikuvan kaikista lukemistani tarinoista ja sen... Lue koko vinkki »
Poika ja kapakkasaatana

Pekka Laiho: Poika ja kapakkasaatana

Tämä elämäkerta ei ole mikään historiallinen dokumentti tarkkoine aikoineen, ei välttämättä aivan tarkkoine tietoineenkaan. Asiat ovat voineet tapahtua toisessa järjestyksessä, ehkä vähän toisella tavallakin. Herralla tuntuu olevan taipumusta sekä osittaiseen liioitteluun että myös kaunisteluun – tai sitten se laitettakoon jo unohtuneen nimiin. ... Lue koko vinkki »
Lasten ristiretki

Eppu Salminen: Lasten ristiretki

Eppu ”Reijonpoika” Salminen kasvoi teatterissa, istui kuiskaajan sylissä ja toimi myöhemmin nuorisoteatterissa. Hänelle tuli lähes pakkomielteeksi päästä sinne, minne hän ehdottomasti tunsi itsensä kuuluvan – Teatterikorkeakouluun! Pakko! Eppu pyrki, antoi kaikkensa eikä päässytkään sisään ja koki sen tietysti epäoikeudenmukaiseksi. Vika oli sel... Lue koko vinkki »