Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja on rankka, koskettava ja ajatuksia herättävä. Jos sen nimi olisi Kotikadulla, niin se voisi olla herttainen tarina paikasta, jossa on asunut, mutta kun se on Koti kadulla, niin siitä on herttaisuus kaukana.
Tämä kirja koskettaa: kuinka lapsi on hukassa, ei jaksa eikä osaa keskittyä ja miten vaan määrätään koko ajan lääkkeitä. Ottamatta ja paneutumatta Tiin ongelmiin. Jos olisi edes yritetty selvittää, mistä on kysymys, mutta kun vaan lisää lääkkeitä. Niinpä pieni tyttö oli pian lääkekoukussa ja sitten alkoikin koskea sinne sun tänne, että sai lisää lääkkeitä.
Reseptejä tuli yhä lisää. Lopulta minulle määrätyillä annoksilla olisi tainnuttanut aikuisen miehenkin.
Jossain vaiheessa Tii oli milloin missäkin, sijaisperheessä ja lukuisissa laitoksissa. Häntä pompoteltiin miten sattuu. Mutta – hän oli lapsi, joka veti piriä ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana.
Kun Tii oli 13-vuotias, hänet raiskattiin joukolla. Aina on niitä, jotka väijyvät jostain laitoksesta hatkoilla olevia nuoria. Koti kadulla ei sovi ihan kaikista herkimmille, koska on niin totta ja niin karmaisevaa.
Tii käy melkoisen ”Via Dolorosan” läpi aina vankiloineen ja sen kadulla elämisen myötä. Miten hyvin se kaikki on kuvattu. Siis niin hyvin, että kaikki hyvinvointi-yhteiskunnan ihmiset voisivat tutustua tähänkin kulmaan elämän faktoista.
Koko kirja on raskasta luettavaa, mutta se kannattaa lukea, koska se kuvaa hyvin päihdemaailmaa ja elämää kaduilla. Tässä tapauksessa vaikka Tii on uhri, jota ei ole ajoissa osattu auttaa oikein, niin hän on kuitenkin selviytyjä. Joten kaikesta huolimatta loppu on onnellinen.
