Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ajattelin kirjailijan nimen perusteella tämän olevan käännösromaani, vaan eipä ollutkaan. Esikoiskirjailija Petra Bühler on kotoisin Haminasta, joten otin heti haltuun koko tarinan, niin kuin se olisi ollut omani.
Isän tyttö on perheromaani. Sellaiset ovat aina kiinnostavia, sillä jokainen on elänyt perheessä, jossa on vanhemmat. Oma lapsuus ja nuoruus kulkee mukana, kun tätä kirjaa lukee. Isän tytössä on isä, äiti ja kaksi lasta. Isän tyttö ja sen veli. Vanhempien suhde ei ole mikään auvoinen ja isän tyttö yrittää siinä heidän välissä kiikkua, ettei tilanne pahenisi.
Perheen äiti on kuvattu niin, että lukijana en haluaisi tutustua häneen. Huolimatta siitä, että isä on alkoholisti, hän on huomattavasti parempi ihminen, jos näin voidaan sanoa. Väkisinkin sympatiat kallistuu isään ja miksikäs ei, jos tarinan kerronta on langennut isän tytölle.
Paljon eletään 1980-luvulla ja isän tyttö tekee kaikkensa, että olisi isälleen mieliksi, hauskuuttaa ja yrittää saada isän mielen pois äidin virheistä. Se nuoruus, isän tytön ystävä Ruusa ja Ami ja kaikki se, millaista se oli, tuo jotenkin omaa nuoruutta mukaan, vaikka se onkin ollut paljon aikaisemmin.
Isän kanssa asuminen on erilaista nyt, kun äiti ei enää asu kotona. Isä haahuilee huoneissa, nurmikko kasvaa ja likaiset astiat unohtuvat tiskialtaaseen.
Vanhemmat eroavat ja äiti jatkaa omaa elämäänsä uusin voimin, kun taas isä jää vähän niin kuin paikoilleen. Isän tyttö ja veljensä aikuistuvat ja kun isä vanhenee, huolehtiminen jää heille. Äiti asuu ulkomailla.
Isän tyttö asuu kuitenkin niin paljon kauempana, että se onkin veli, joka kantaa vastuun, muuttaa isän luokse viime ajoiksi ja pitää huolta isästä.
Pidin kerronnasta, sillä se jotenkin tuli lähelle. Oli helposti omaksuttavaa ja siihen pääsi sisälle. Kyseessä on siis esikoisteos ja jään nyt odottamaan, mitä Petra Bühler kirjoittaa seuraavaksi!
