Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittaja Tara Kangarlou on tottunut siihen, että hänen entisen kotimaansa arkitodellisuus on ulkomaalaisille tyystin vieras. Iranista tulee tietysti ensimmäisenä mieleen fanaattisen hallinnon ylilyönnit, mutta kansan parissa uskonnollisuus on pikemminkin vain vähentynyt. Iran on muutenkin hyvin ristiriitainen maa, kuten Kangarloun kirjassa nopeasti käy ilmi.
The Heartbeat of Iran esittelee 24 iranilaista, joiden elämätarinoiden kautta päästään tarkastelemaan maan ruohonjuuritason todellisuutta. Iranista nousee itselleni ensimmäisenä mieleen naisten huono ihmisoikeustilanne, ja kirjasta löytyykin kosolti kiinnostavia naiskohtaloita. Köyhästä ja kouluttamattomasta perheestä tullut Mina on esimerkki naisesta, jonka elämässä on ollut vähänlaisesti vaihtoehtoja. Hänet naitettiin vain 12-vuotiaana 30-vuotiaalle miehelle, joskin hän on onnistunut näistä lähtökohdista ponnistelemaan huomattavasti parempaan tilanteeseen.
Toisaalta keskiluokkaisten ja varakkaiden perheiden tyttärillä onkin sitten aivan erilaiset mahdollisuudet. Hyvä esimerkki tästä on Laleh Seddigh, joka on musliminaiseksi harvinainen kilpa-autoilun mestari. Tämä on toki Iranissa paheksuttua toimintaa, mutta Seddighin isä sopi asian kahden kesken erään ajatollahin kanssa. Vaihtoiko tässä raha kättä vai jotain muuta tarina ei kerro, mutta uskonoppinut kirjoitti fatwan, jonka mukaan Laleh saa ajaa kilpaa kunhan on pukeutunut siveellisesti. Tiukkapipoisia sääntöjä on siis mahdollista kiertää – ainakin jos vaikutusvaltaa löytyy.
Mieleen jäi myös meribiologi Nikoo Cheheltani. Iranin nuoriso on hyvin kouluttautunutta, mikä pätee erityisesti naisiin, mutta koulutuksen tasoisen työn löytäminen Iranista on toinen juttu. Tämä on yksi syy, miksi niin monet iranilaiset nuoret lopulta suuntaavat ulkomaille. Cheheltani päätti toisin, hän perusti aviomiehensä kanssa sukelluskoulun Hengamin saarelle, aivan Queshmin saaren kupeeseen. Chelheltanin onnellinen tarina saa tahattomasti synkkiä sävyjä, sillä juuri Queshm on Hormuzin salmessa tämänhetkisten tapahtumien polttopisteessä.
Korkeasta koulutustasosta huolimatta erot kaupunki- ja maalaisväestön kesken ovat kuitenkin Iranissa suuret. Opettaja Amir Saneei harmittelee pienen kyläkoulunsa oppilaiden näköalattomuutta: heille modernin maailman ammatit ja jopa ravintolassa käynti ovat asioita joita on hädin tuskin olemassa.
Iranin massiivinen huumeongelma tulee myös tutuksi Pedram Safarzadehin tarinan kautta, joka kuuluu kirjan traagisimpiin. Tarjolla on myös erilaisten vähemmistöjen kokemuksia; Iranissa on pienehkö, mutta historiallisesti merkittävä juutalaisvähemmistö, ja sukupuolivähemmistöjen kokemukset ovat niin ikään kiinnostavaa luettavaa. Iranhan on ainoa muslimimaa Persianlahden alueella, joka tunnustaa lakiteitse transihmisten sukupuoli-identiteetin ja jopa tukee leikkauksia taloudellisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että transihmisen kohtalo maassa olisi helppo.
Kirjan yllättävin profiili kuuluu kuitenkin ehdottomasti Mohammad-Ali Abtahille, joka on tullut tunnetuksi uudistusmielisenä ”bloggaavana” ajatollahina. Abtah tunnetaan kulttuurin (erityisesti elokuvien) suurkuluttajana, ja hän on toiminut pitkällä poliittisella urallaan myös median parissa. Abtahin poliittinen ura koki mahalaskun sen jälkeen, kun hänet pidätettiin 2009 antaessaan tukea Vihreälle liikkeelle, joka nousi Ahmadinejadin kiistanalaisen vaalivoiton myötä. Abtah päätyi lopulta pahamaineiseen Evinin vankilaan, ja sen jälkipyykkiä hän edelleen purkaa terapiassa.
Abtahin analyysi siitä, mikä Iranin uskonnollis-konservatiivisessa ajattelussa on mennyt pieleen ja miten se on vain ajanut ihmisiä pois uskosta, on valaiseva. Loppujen lopuksi hän päätyy johtopäätökseen, että Iranin johto elää itse luomassaan informaatiokuplassa, jossa he ovat irrottautuneita tavallisen kansan elämästä ja kokemuksista. Mitä enemmän hallinto kiristää painetta, sitä kauemmaksi kansa vain lipuu.
Kangarlou on onnistunut hienosti keräämään kirjaansa ihmiskirjon, joka ei lukumääräisesti ole iso, mutta joka onnistuu kuitenkin valaisemaan monipuoleisesti iranilaisen yhteiskunnan eri puolia. Ihmiskohtalot murtavat tehokkaasti ennakkoluuloja ja avaavat ikkunan maailmaan, joka on samanaikaisesti lohduton, yllättävä ja myös samaistuttava. Maasta kiinnostuneille The Heartbeat of Iran ehdottomasti suositeltavaa luettavaa.