Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Kahdeksan kuukautta ennen kuolemaa on elokuu”, alkaa tämän romaanin me-kerronta. Me pitää sisällään pienen Takaristin koulun oppilaat vuonna 1985. Ennen uusia tyttöjä oppilaita on 19, mutta kaksi uutta tyttöä tulee sekoittamaan koko pienen koulun järjestyksen. “Kun tytöt tulevat, kaikki menee pilalle. Viljapelto menee. Hiihtolatu menee. Lampi menee. Opettaja menee. Äidit ja isät menevät. Koko kylä menee. Pilalle. Ihan. Kaikki.”
Toisella aikatasolla nykypäivässä näkökulma on Veronikan. 18-vuotias Veronika on aloittanut podcastin Kadonneiden kylien salaisuudet, joka kertoo nimensä mukaisesti kadonneista kylistä. Nykypäivässä Takaristin kylä on kadonnut: se jäi nelikaistaisen valtatien alle. Urbaanista löytöretkeilystä kiinnostunut Veronika on tullut paikalle varusteineen, tarkoituksenaan nauhoittaa podcast kylästä. Hän kiinnostui tapauksesta, kun joku tuntematon oli lähettänyt Veronikan seuraamalle foorumille salaperäisen videon Takaristin koulusta.
Kerronta vuorottelee nykyajassa ja vuodessa 1985, jossa ääneen pääsevät Takaristin koulun lapset. Pian on selvää, että vuoden 1985 Takaristissä kaikki ei ole hyvin. Opettaja pitää koulussa valtaa tavoilla, jotka eivät ole terveitä. Niin on aina ollut: maisteri Iivana Jylhä on pitänyt omintakeista hoviaan Takaristin koulussa jo vuosikymmeniä. Uudet tytöt saavat kuitenkin Jylhänkin sekaisin. Kuten kirja tekee selväksi heti ensimmäisestä lauseessaan: luvassa on kuolemaa. Mutta kenen?
Kaikki nämä vanhat tapahtumat vuotavat jollain omituisella tavalla nykyaikaan. Veronika kohtaa Takaristissä yllättäviä tapahtumia ja pelottavia tilanteita. Voiko kaikki olla tottakaan? Edes elektroniset laitteet eivät toimi luotettavasti ja Veronikan ajantaju hajoaa välillä täysin.
Mykkien lintujen museo asettuu jonkunlaiseen jatkumoon Marisha Rasi-Koskisen aikaisempien nuortenkirjojen Auringon pimeä puoli (2019) ja Pudonneet (2022) kanssa. Kirjat eivät sinänsä ole sarjaa keskenään, mutta tarjoavat kukin rakenteeltaan nuortenkirjaksi vähän monimutkaisempia mysteereitä. Jonkinlaista aikasilmukoinnin ja rinnakkaisten todellisuuksien käsittelyä näissä kaikissa on. Jokaista kolmea voin suositella lämpimästi; kaikki ovat oikein hyviä.
Mykkien lintujen museo on saanut takakanteensa nykyään perin harvinaiseksi käyneen kaksoisluokituksen: kustantamo pitää sitä siis sekä nuorten- että aikuistenkirjana. Se onkin tälle kirjalle aivan paikallaan, sillä Mykkien lintujen museo miellyttää varmasti kummalliseen kirjallisuuteen mieltyneitä aikuisia, mutta toimii myös nuortenkirjana.
“Nähdään pian”, sanoo opettaja. ”Meillä tulee olemaan hauskaa. Äläkä huoli. Saat parhaat numerot kaikesta. Myös liikunnasta. Viis muiden kateudesta. Parhaiden täytyy saada kimaltaa. Sinulla on edessäsi loistava tulevaisuus ja minä tulen olemaan rinnallasi. Aina.”
