Jouluna kaikilla on mieli lämmin ja hyvä olla. Vai onko? Puliukko Näätäkin on sitä mieltä, että jouluna pitää erityisesti varjella kaikkea kaunista. Näätä, Kissa ja Koira lähtevät jouluaattona katselemaan Helsingin keskikaupunkia, jossa on ihmeellisen hiljaista, kun kaikki kiire ja hyörinä on asettunut ja ihmiset ovat kodeissaan.
Kotona Vuosaaressa on pieniä ja sieviä taloja, joissa ihmiset viettävät joulua. Kissa haluaisi kurkistaa, miten ihmiset jouluaan viettävät, ja Näädän johdolla kolmikko konttaa kurkistelemaan yhden perheen ikkunasta sisään perhejoulun suloisuutta.
Perheen tyttö tulee ulos rakentamaan lumiukkoa ja huomaa ystävykset. Tytön mielestä Näätä pitkini partoineen näyttää joulupukilta. Tyttö, Anna, nimeää itsensä Tiikeriksi, kun kerran muillakin on eläinten nimet. Tiikeriä harmittaa, kun perheen pienen vauvan vuoksi vanhemmilta ei oikein riitä aikaa hänelle. Näätä lohduttaa tyttöä ja kertoo, että vaikka vanhemmat sanovat usein ”ei”, heidän sydämessään on rakkaudelle aina ”kyllä”.
Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme on suloinen joulusatu, jonka keskiössä on humaani lähimmäisenrakkaus ja muiden huomioon ottaminen, kuten sarjan muissakin kirjoissa. Tomi Kontion teksti on herkkää kuten ennenkin ja Elina Warstan kuvitus esittää täydellistä lumista, hiljaista, joulun viettoon asettunutta Helsinkiä. Luin tämän alkukesästä, jolloin ajankohta ei ollut aivan täydellinen, mutta näissäkin oloissa joulu tuli kyllä mieleen.








