Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuka oikein oli Viisikon kirjoittaja Enid Blyton? Yllättävää kyllä juuri kukaan ei tiedä tai tunne asiaa, vaikka olisikin lapsena lukenut hänen kirjojaan. Enid Blyton kirjoitti yli 700 kirjaa ja 2 000 novellia sekä useita runoja ja lehtiartikkeleita. Blytonin kirjoja on myyty yli 600 miljoonaa kappaletta, ja käännetty yli 90 kielelle.
Joskus aikoinaan mietin kuka mahtaa olla suositun Viisikko-sarjan kirjoittajaksi ilmoitettu Blyton ja millaisin ajatuksin. 1970-luvulla ei ollut nettiä ja tieto oli kortilla. Ihan kaikkea tietoa ei ollut tarjolla. Lapsuudessani Blytonin Viisikot olivat lähes jokaisen lapsen lukulistalla ja kirjoista puhuttiin. Ne olivat jopa niin suosittuja, että kirjoja joutui joskus jonottamaan kirjastoissa.
Muistan vieläkin Viisikon seikkailut ja retket nummille perienglantilaisiin maisemiin sekä tietenkin sen kuuluisan ja aina täynnä erikoisuuksia pursunneen eväskorin, mikä täytettiin huolella ennen seikkailuja ihmeellisillä englantilaisherkuilla, joita olivat muun muassa paahtoleipä, marmeladi ja kanankoivet. Luulin Enid Blytonin olleen joku tavallinen mies, josta oli tullut kirjailija.
Varmasti moni muukin, sillä Enid on jotenkin maskuliininen sana makusteltuna suussa ja nimen suosion tausta eli Tennysonin runoelma Idylls of the King ja sen esikuva Mabinogi ovat Suomessa vieraita. Enid oli kuitenkin nainen, josta Barbara Stoney on kirjoittanut ensimmäisen virallisen elämäkerran. Ihme, ettei asiasta puhuttu lapsuudessani lastenkirjapiireissä. Kumma kyllä, Enid Blyton on pysynyt arvoituksellisena näihin päiviin saakka.
Näin on jopa omille perheenjäsenilleen. Mutta kuka ja mikä oli todella Enid Blyton? Se selviää kyllä hyvin kirjasta. Hieman yllättäen kirja ei ole mikään suuri lukuelämys, tai sitten tyyli ei ole vetävä ja kiinnostava. Ehkä aika, jolloin Blyton eli ja vaikutti, oli niin ahtaan puritaaninen, että se vaikutti myös Blytoniin, joka pakeni lasten- ja nuorten seikkailuihin lähes koko elämäkseen. Teos on alkujaan vuodelta 1974, mutta suomennos perustuu vuonna 2006 julkaistuun uudistettuun laitokseen.
Blytonin tuotteliaisuus ihmetyttää, mutta pitää muistaa, etteivät hänen kirjansa mitään suurta taidetta ole, lähinnä kuin selkokielisiä tarinoita lapsille. Blyton alkoi saada myös elämänsä lopulla kritiikkiä kirjojensa köyhästä kielestä sekä rasismista. Blyton oli selkeästi oman aikansa tuote. Monet kirjastot poistivat sittemmin Blytonin kirjat hyllyistään. Silti kirjoissa on jännitystä ja viehätystä, eikä niiden merkitystä sovi vähätellä.