Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aloitin Maria Laakson klassikkosarjaan perehtymisen toisesta osasta, joka pureutui länsimaisen kirjallisuuden historiaan. Nyt on vuorossa sarjan avausosa, joka esittelee perusteellisesti kahdeksan kotimaista klassikkoa.
Laakso ei ole lähtenyt haastamaan kaanonia, mutta valikoima on kuitenkin koostettu sillä tavalla modernisti, että kirjailijoista puolet on naisia. Helppohan tästä olisi ollut tehdä all male panel, mutta hyvä näin. Klassikkoasemasta ei kuitenkaan ole tarvinnut tinkiä. Mukana ovat aikajärjestyksessä Elias Lönnrotin Kalevala, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Minna Canthin Työmiehen vaimo, L. Onervan Mirdja, Edith Södergranin Runoja, Aino Kallaksen Sudenmorsian, Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas.
Näiden kahdeksan klassikon lisäksi on jonkin verran johdatusta siihen, miten klassikot syntyvät, kuka klassikkoasemasta päättää ja miksi klassikoita kannattaa lukea. Lopussa on käsitelty vielä 50 lisäklassikkoa. Näistä kirjoista on muutaman lauseen mittaiset humoristiset juonitiivistelmät (Alastalon salissa ”Kustavilaiset isäntämiehet juttelevat salissa ja syövät pullaa. Aikaa kuluu kuusi tuntia. Sivuja kuluu yli 800.”).
Klassikkojen käsittely on monipuolista ja korkealaatuista. Laakso on kirjallisuustieteilijä ja kertoilee klassikkojen juonitiivistelmien ohessa kaikenlaista kirjallisuustieteellistä ja -historiallista. Lukija oppii kuin itsestään historiallisista kirjallisista suuntauksista ja kirjailijoiden käyttämistä tekniikoista. Laakso myös kontekstoi vanhoja kirjoja nykyaikaan ja esittelee klassikoiden ongelmallisia piirteitä. Juonitiivistelmät ovat erittäin korkeatasoisia: esimerkiksi Kalevala niputetaan esimerkillisesti.
Teoksen rempseä nuorisokielisyys jakanee mielipiteitä. Siinä on myös nopeamman vanhenemisen riski; klassikkoja käsittelevällä kirjallahan sinänsä on eliniän suhteen potentiaalia. Nuoriso tuomitkoon, miten hyvin Laakso on onnistunut, mutta olihan tämä letkeänhauskaa luettavaa. Kirjassa on Johanna Rojolan kuvitus. Sitä ei ole paljon, mutta se piristää mukavasti. Rojolan tyyli on mukavan rosoista.
Taltuta klassikko! on erittäin hauska ja kirjallisesti sivistävä. Mitäpä sitä muuta kehtaa tällaiselta kirjalta toivoakaan!
