Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Minulle Uppo-Nalle oli aikoinaan kova juttu, vaikka en juurikaan niitä tarinoita lukenut, vaan koska Uppo-Nalle tuli kauppoihin ja ihastuin siihen, miten soma nalle voi olla. Hankin oman Uppo-Nalleni heti ja siinä meni aikaa, koska piti valkata juuri se oma nalle ja löytyihän se sitten. Sitä kauppaa ei enää ole, mutta minulla on edelleen Uppo-Nalleni.
Oli ihastuttavaa lukea tämä kirja, joka kertoo sen minunkin nalleni ”äidin” elämäkerran, joka on varsin mielenkiintoinen. Kirja etenee kronologisesti eli aloitetaan siitä, kun Elina Karjalainen oli lapsi. Hän syntyi Viipurissa ja kun sieltä oli lähdettävä, Kuopiosta tuli uusi kotikaupunki. Miten hän tykkäsikin Savosta ja sen murteesta!
Karjalaisen äiti sairasteli ja oli parantolassa ja lopulta menehtyi. Isä oli Elinalle läheinen ja kertoi tarinoita. Oliko se sitten sitä kuuluisaa ”verenperintöä”, että Elinasta tuli myös sellainen sepittelijä, jonka tarinoista ei vielä tänä päivänäkään tiedetä, olivatko totta vai tarua.
Silja Vuorikuru on tehnyt ison ja mahtavan työn kertoessaan meille yhden ihmisen elämän, joka oli merkittävä ja täynnä tapahtumia. Elina Karjalainen halusi kirjoittaa ja se kirjoittaminen oli hänelle suorastaan elinehto. Tekstit ovat elämää ja arkea kuvaavia ja huumori kukkii.
Ortodoksisuus oli Elinalle tärkeä ja hän kirjoitti muun muassa arkkipiispa Paavalin elämäkerran. Siitä oltiin aika lailla kriittisiä, että miksi juuri nainen ja satutäti sen teki? No, miksi ei! Saahan sitä mieltä olla. Elina Karjalaisen hautapaikka on Valamon luostarin hautuumaalla.
Oman kappaleeni tästä kirjasta lahjoitan Valamon luostarin kirjastoon!
