Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Entinen jääkiekkoilija Ilari ”Liru” Lieska löytyy kuolleena Tampereen ja Lempäälän raja-alueelta tienvieressä olevasta ojasta. Tekninen rikostutkija Parvaneh ”Ami” Amini on paikalla, samoin rikosylikonstaapeli Tiina Männistö. Rikostutkija Kuurmäki jututtaa Lieskan löytänyttä lenkkeilijää.
Rikoskomisario Taro Auramo on paikalla tutkinnanjohtajana ja joutuu toppuuttelemaan alaisiaan, jotka meinaavat paketoida jutun humalaisen hukkumisena. Auramon mielestä tapaus pitää tutkia huolellisesti jo senkin takia, että juttu tulee kiinnostamaan lehdistöä.
Ylikomisario Hirvonen oli ottanut Taron simputettavakseen jo edellisen tutkinnan aikana. Hirvonen ei voinut sietää Taron päätöksiä olla aktiivisesti mukana tutkinnassa ja tehdä omia päätöksiään kysymättä esimiehensä mielipidettä. Nyt hän suorastaan kieltää Taroa tutkimasta Lieskan kuolemaa enempää ja käskee tekemään siitä loppuraportin hänelle. Taro vaistoaa, että asiassa on jotain, jota päällikkö ei hänelle kerro.
Taro alkaa selvittää Lieskan viimeaikaisia tekemisiä, ja selviää, että Lieska on hakenut huvipuiston toimitusjohtajan paikkaa. Samaa paikkaa on hakenut myös ylikomisario Hirvosen vaimo. Taro päättää käydä jututtamassa rouvaa, ja arvelee astuvansa taas esimiehensä varpaille, mutta ei välitä, vaan päättää tehdä työnsä hyvin.
Eikä mene kuin hetki, kun tieto vaimon jututtamisesta kantautuu Hirvosen korviin.
– Unohda nyt se Lieska ja selvitykset. Minä sanon mitä sinä teet, ja mitä sinä et tee.
Huone täyttyi raskaista hengenvedoista.
– Määräsit mut rikospaikalle, ja tämä on mun näkemys, Taro sanoi. – Kai se jotain painaa.
– Lopeta se saatanan jankkaaminen! Mikä on vikana, kun viesti ei mene perille? Tätä juttua johdan minä.
Sinä et ole tässä jutussa enää mukana, hän sanoi, ja tasoitti edessään olevan paperinipun reunaa pöytää vasten. – Kuurmäki ja Männistö jatkavat esitutkintaa, ja minä osoitan sinulle toisen tehtävän.
Taron uudeksi tehtäväksi annetaan kantatie 65:n varrelta löytyneen puhumattoman pikkupojan henkilöllisyyden ja taustojen selvittäminen. Hänet nimetään pojan yhteyshenkilöksi poliisista. Taro vierailee sairaalassa päivittäin. Poika kuntoutuu pahoista pintaruhjeista, joita hänellä oli löydettäessä. Kun ”puhumaton” puhuu kuitenkin unissaan, saadaan sen verran vinkkiä, että Taro voi jatkaa pojan henkilöllisyyden selvittämistä.
Samalla Taro kohtaa tutun menneisyydestä. Nuorina he ovat liikkuneet samassa huimapäisessä porukassa aina ulkomaita myöten. Muistot palaavat mieleen ja Taro alkaa taas syytellä itseään vanhoista tapahtumista, joista hän ei ole koskaan päässyt yli. Hänen lemmikkinsäkin, taistelukala, on nimetty samoin kuin silloisen tyttöystävän kala. Mutta Pia kuoli, ja niin kuoli moni lemmikkikalakin. Tätä porukkaan kuulunutta Eveliinaa Taro ei ollut kaivannut. Nyt nainen ujuttautuu kuin varkain Taron elämään.
Samalla etenee pikkupojan tarinakin. Poika on Mato, joka on asunut korvessa metsien keskellä äitinsä kanssa. Kun asia näyttää vähän etenevän, tuleekin takapakkia, kun Mato katoaa sairaalasta omille teilleen.
Kirjailija Anna Harju on punonut Taru Auramo -sarjan toiseen kirjaan mestarillisen juonen. Kirjassa yhdistyvät mielenkiintoisesti pienen Mato-pojan ja hänen merkillisen perheensä tarina, Taron oman työyhteisön ihmisten ongelmat, Taron menneisyys, ja murhatutkimukset ja murhien motiivit.
Tämä Harjun toinen dekkari on parempi kuin sarjan aloittanut Jäljet oli. Tässä pääsee tarinaan käsiksi nopeammin kuin ensimmäisessä kirjassa.
