Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ker-ran-kin kaupunkilaisromantiikkaa! Asta Ikosen Rakkautta ratikassa sijoittuu Helsinkiin, Pikku Huopalahteen ja kaupungin nähtävyyksiin.
Sallalla on vapaa kesä, ja hän päättää viettää sen Helsingissä. Tädin asunto on melkein kuin hänen omansa, sillä täti matkustelee ja mökkeilee paljon ja käy vain kääntymässä kaupunkikodissaan.
Jutusta Vernerin kanssa kotikylässä maalla ei taida tulla oikein mitään. Mies on taas pötkinyt vaellusreissulle eikä lähetä edes viestiä toivottaakseen Sallalle hyvää matkaa. Mukava nuorukainen ja kovin isän mieleen, mutta mutta.
Salla päättää unohtaa miehet ja keskittyä pääkaupungin muihin tarjoomuksiin. Raitiovaunu vie taidemuseoihin, kauppatorille, presidentinlinnan avoimien ovien päivään, Suomenlinnan lautan lähtöpisteeseen ja moneen, moneen nähtävyyteen. Matkakassa sallii silloin tällöin sen, että lounastaa ulkona, vaikka onhan lähikauppakin nimenomaan lähellä.
Vielä lähempänä lähikauppaa, samassa talossa suorastaan, asustaa Ville. Hän on käynyt Helsingissä viimeksi lapsena ja viettää nyt kesää Helsingissä. Nähtävyyksissä on taidemuseoita ja muita maamerkkejä.
Sallan kanssa raitiovaunuun osuu usein sama mies, joka jostain syystä rekisteröityy näkökenttään. Ja jo se osaakin olla ärsyttävä!
Salla hyppäsi kyytiin, tai luuli hyppäävänsä, mutta ratikka olikin aivan täynnä. Hän törmäsi oviaukon osittain peittävään mieheen. Joku tönäisi häntä samassa sivulta, ja hänen kameransa putosi lattialle.
Kuten kunnon romanttisessa viihteessä kuuluu, ärinän sävy vaihtuu vallan toisenlaiseen jutusteluun. Vaan voiko sittenkään olla varma siitä, että on enemmän kuin hyvää kesäseuraa?
Rakkautta ratikassa on tuttua, turvallista, harmitonta viihdettä, niin Asta Ikosen tyyliä kuin vain voi olla. Tietää, mitä käsiinsä saa, ja nauttii siitä jo ennakkoon.
Mutta. Olisinpa suonut, että kirja olisi ehditty toimittaa huolellisemmin.
Ratikkamies on sivulla 39 sinipaitainen, seuraavalla sivulla pysäkillä poistuessaan sinitakkinen ja sitten taas sinipaitainen paluumatkalla. Seuraavan päivän menomatkalla hänellä on vaalea takki ja palatessa harmaa. Ok, kenties sitten vaaleanharmaa, mutta kuitenkin.
Elokuvissa kuvaussihteeri huolehtii siitä, että samassa kohtauksessa otoksesta toiseen näyttelijällä on samat vaatteet ja asusteet samoin päin. Semmoista olisin nyt kustannustoimittajalta tähän kaivannut.
Kannen kuvassa naisella on punainen takki. Kyllä, kirjan kohtauksessa Salla pukeutuu punaiseen takkiin, ja päivä on vilpoisa. Olisiko silti kesäreissuun otettu tuollainen kevyttoppis?
– Mikäs Helsingin reissu se semmoinen on, jolta ei tuoda tuliaisia?
Tuliaisia voi onneksi valikoida useampaan otteeseen.
