Jussi Hakulinen oli Yö-yhtyeen alkuperäinen kosketinsoittaja, ja hänen käsialaansa olivat Yön kaikkein suurimmat hitit. Elämäkerran esittämä Hakulinen oli sekä omaleimainen että ulkopuolinen. Sen lisäksi, että hän muusikkona edusti hyvin erilaista elämää, hän oli omaleimainen myös oman ammattikuntansa keskuudessa. Hän oli taiteilija, joka ei viihtynyt julkisuudessa.
Joutsenlaulu käsittelee aihettaan kiitettävän laajasti. Se etenee kronologisesti läpi Hakulisen elämän ja nostaa esiin yllättäviäkin haastateltavia. Yksi tällainen on Itä-Porin koulun rehtori, joka muistelee Hakulista opettajana – Hakulinenhan työskenteli parikymmentä vuotta luokanopettajana.
Paljon ääneen pääsevät myös Veikko Lehtiranta ja Juha Rauäng, Hakulisen bändikaverit. Surullinen puoli elämäkertaa on Hakulisen ja Olli Lindholmin riidat bändissä. Osa näistä tuntuu valtavan potentiaalin tuhlaamiselta tyhjänpäiväisyyksiin.
Timo Kalevi Forss on onnistunut rakentamaan kirjasta hyvin selkeän kokonaisuuden. Joutsenlaulu tuo hyvin esiin Hakulisen luonteen ja periaatteellisuuden. Samalla se jättää Hakulisen hieman etäiseksi, mikä sopii ehkä hyvin hänen persoonaansa.
Joutsenlaulu on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava elämäkerta omalaatuisesta muusikosta. Sitä voi suositella erityisesti Yön ja Jussi Hakulisen musiikista kiinnostuneille sekä suomalaisista musiikkielämäkerroista pitäville.
Forss on kirjailijana erikoistunut musiikintekijöiden elämäkertoihin. Joutsenlaulun lisäksi hän on kirjoittanut kirjat muun muassa Gösta Sundqvistista, Mikko Saarelasta ja The 69 Eyes -yhtyeestä.





