Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä on pieni ja koskettava kirja. Jyrki Kiiskinen on kirjoittanut sen niin, ettei siinä paljon pisteitä viljellä. Tajunnanvirtaa parhaimmillaan.
Kainin äiti on kuollut ja vanheneva isä on huolenaiheena. Kainilla ei ole isänsä kanssa mitenkään lämpimät välit, vaan kokee lähinnä velvollisuudeksi käydä katsomassa kuinka isä voi. Isä on niitä patriarkaalisia vanhempia, jotka ovat tottuneet määräämään ja on ollut hyvin voimakas auktoriteetti. Moni varmasti voi tähän samastua, sillä sellaisia vanhempia on yhdellä sun toisella. Kain ei haluaisi mennä isänsä luokse, mutta kokee sen vahvasti velvollisuudekseen. Samaan aikaan hänen elämässään on tärkeitä asioita, kuten vaimo, joka on viimeisillään raskaana. On huolehdittava omasta perheestään, mutta sitten on se isä.
Kun Kain käy isänsä luona, muistoja tulee kaiken aikaa mieleen, milloin mistäkin syystä. Hän muistaa lapsuudesta asioita, vaikkapa kuinka isä osti hänelle mankan ja syytti häntä omien kasettiensa häviämisestä… Minua tämä kosketti, sillä paikka paikoin palasin omaan lapsuuteeni, esimerkiksi siihen, kun sain sen oman mankan, jonka äiti hankki, koska isä ei.
Kiiskisen teksti on paikoitellen raamatullista, mutta eniten minua viehätti sellainen ”satukirjamainen” toisto, se, kuinka joku asia toistuu uudestaan ja uudestaan. Se oli jotenkin niin hienoa, että teki heti mieli lukea ääneen, että toisto saisi kerronnallisen rytmin.
Kiiskinen on samaa ikäluokkaa kuin minä, joten kuvaus tuli niin lähelle, että se tuntui hyvältä. Onko meidän ajan lapset kasvatettu niin, että monessa asiassa, joita koemme on jotain yhteistä? Onko meidän ikäistemme vanhemmat pääosin niitä, jotka odottavat ja pitävät itsestäänselvyytenä, että lasten kuuluu huolehtia heistä? Kain on tuleva isä ja miettii, millainen isä hän on, siirtyykö kaikki hänelle, onko hän samanlainen kuin oma isänsä?
Kirjassa on vajaat 200 sivua eli sinänsä se on lyhyt, mutta se on niin täynnä tunnetta ja tarinaa, että se tuntuu todella runsaalta ja siitä jää sellainen jännä mieli, joka pistää miettimään omaa elämää.
