Jyrki Kiiskinen

Kolme päivää, kolme yötä -kirjan kannessa on mustalla taustalla kuva miehen paljaasta ylävartalosta. Miehen päästä näkyy vain nenä, muu peittyy mustaan, samoin kuin miehen käsivarret.

Jyrki Kiiskinen: Kolme päivää, kolme yötä

7.10.2026
Tämä on pieni ja koskettava kirja. Jyrki Kiiskinen on kirjoittanut sen niin, ettei siinä paljon pisteitä viljellä. Tajunnanvirtaa parhaimmillaan. Kainin äiti on kuollut ja vanheneva isä on huolenaiheena. Kainilla ei ole isänsä kanssa mitenkään lämpimät välit, vaan kokee lähinnä velvollisuudeksi käydä katsomassa kuinka isä voi. Isä on niitä patri... Lue koko vinkki »
Nenän edessä vuori

Jyrki Kiiskinen: Nenän edessä vuori

14.4.2023
Tiedätkö, millainen runomuoto on gazeeli? Ei se mitään, en minäkään tiennyt. 700-luvun arabiankielisestä runoudesta lähtöisin oleva muoto on nimetty arabiankielen sanan غزل (gazal) mukaan. Tämä sana tarkoittaa rakkaudellista lepertelyä ja flirttiä tai herkkää kauriinvasaa (tästä arabiankielen sanasta juurtuu myös sana gaselli). Wikipedian mukaan yk... Lue koko vinkki »
Kun elän

Jyrki Kiiskinen: Kun elän

11.1.2022
Tanssiva karhu -palkinto meni vuonna 2000 Jyrki Kiiskisen kokoelmalle Kun elän. Kokoelma koostuu kahdesta sarjasta. Maisema särkyneen tuulilasin takana kuvaa autoja ja auto-onnettomuuksia, Uneton yö puolestaan valvomista omassa vuoteessa aamuyhdestä seitsemään. Kiiskisen ilmaisu on rytmiltään napakkaa. Säkeet ovat lyhyitä, enimmäkseen kaksi- tai... Lue koko vinkki »