Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Leo Kuikan esikoisalbumi osui kohdalleni vasta nyt, mutta ehkä tätä kannatti odottaa. Tarinat ovat yksisivuisia, esittelytekstin mukaan erään “tavallisen perheenisän” mietteitä hiukan groteskeistakin arkipäivän asioista. Ne vievät kurjuudessaan, melankoliassaan, ahdistuksessaan sekä melko rajussakin mustassa huumorissaan ajatukset taatusti siihen, että itsellä – toivottavasti – ainakin vielä menee ihan vähän paremmin! Vaikka vain vähän.
Piirrostapa on rujo ja minimalistinen, mustavalkoinen monellakin tavalla. Tarinaa riittää aina yhdelle sivulle, joskin osa on melko selkeästi vain samaa tarinaa hiukan toisesta näkökulmasta tai vain vähän muunneltuna. Mukana on runsaasti seksiä, alkoholia, kuolemaa ja väkivaltaa. Jollei miehen elämässä, viimeistään mediassa.
Rankat ja tylyt tarinat seuraavat toistaan, huumori on äkkiväärää ja jollei mies naura omalle tai perheenjäsentensä kammottaville kohtaloille, hän nauraa muille vahingoniloisena. Syytä onkin, sillä odottamattomia käänteitä on joka sivulla ja rangaistus seuraa toistaan. Onko se sitten syyn ja seurauksen lain vaiko oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaista, onkin sitten aivan toinen asia.
Kaikkia albumi ei varmasti miellytä, mutta ahdistunut voi saada melkoista vertaistukea tässä mieheltä, jolla menee kaikkia muita huonommin. Kieltämättä itse ainakin kikattelin ääneen muutamallekin jutulle, vaikka osaa voisi toki sanoa melkoisen seksistisiksi tarinoiksi.
Suosittelen hiukan erilaisen pöytälaatikkosarjakuvan kavereille; suomalaista hulluutta ja elämää verhojen takana parhaimmillaan.