Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muutama vuosi sitten käännettiin englanniksi Yeong-Shin Man loisteliaan hauska sarjakuva Moms. Teoksen myötä oli selvää, että sarjakuvataiteilijan tulevat sarjakuvat tulevat olemaan pakkolukemista, ja näin Artist päätyi pikapikaa myös omalle lukupöydälle.
Artist kertoo kolmen keski-ikäisen taiteilijan ja ystävän tarinan. Chun Jongseop on muusikko, Shin Deuk Nyeong on pätevä kirjailija, jonka tähti on kuitenkin ollut laskeva jo jonkin aikaa, ja Kwak Kyeongsu on taiteilija ja taideopettaja. Yhteistä näille herrasmiehille on se, ettei heidän uransa näytä etenevän oikein mihinkään. Tilanne on ahdistava, ja tietoisuus omasta iästä ja siitä, että aika alkaa ajaa ohitse piinaa omalla tavallaan kaikkia. Mutta kuinkas sitten käykään kun menestystä alkaakin yllättäen tulla kaverille mutta ei välttämättä itselle? Entä muuttaako menestys ihmisen luonnetta?
Tästä lähtökohdasta alkaa arkipäiväinen, mutta yllättävän piinaava kertomus, jossa kateus, häpeä ja katkeruus ottavat niskalenkin. Aivan kuten Moms-sarjakuvassa, Yeong-Shiniä selkeästi kiinnostaa inhimilliset heikkoudet ja luonteen pikkumaisuudet, jotka ovat jollain tasolla tuttuja varmasti kaikille ihmisille. Siinä missä Moms oli kuitenkin lempeän mustan huumorin kyllästämä, Artist tuntuu sarjakuvalta, jossa edes tekijä itse ei pidä päähenkilöistään. Tarinassa on nimittäin silmiinpistävää, miten kukaan päähenkilöistä ei opi kokemuksistaan yhtään mitään, ei vaikka sarjakuva on peräti kuudensadan sivun mittainen.
Lukijalle tällainen kertomus ei välttämättä ole helppo pala sulattaa. Yeong-Shin Ma olisi helposti voinut tehdä tarinasta liioitellun ja huumorilla kuorrutetun, jolloin tarinaa ei tarvitsisi ottaa liian tosissaan. Artist ei selkeästi kuitenkaan pyri olemaan tarina, jonka parissa viihdytään ja sitten se unohdetaan. Artist tuntuu epämiellyttävältä juuri sen vuoksi, että tarinan lopputulos ja sen päähenkilöiden tunteet tuntuvat niin todelliselta – ja mikä pahinta, välillä jopa samastuttavilta!
Juuri tämä on myös sarjakuvan suurin onnistuminen. Sarjakuvan viesti ei välttämättä ole miellyttävä, mutta hemmetti jos ei Yeong-shinin satiiri iske terävästi maaliinsa. Etelä-Korealainen taidemaailma ja taiteilijuus esittäytyy keski-ikäisten ukkojen valtakuntana, jossa nuoret (ja erityisesti naiset) saavat kestää vaikka mitä paskaa läppää ja pätemistä miehiltä, joilla ei pohjimmiltaan ole mitään oikeaa sanottavaa. Tuskinpa Yeong-Shin Ma on tässä analyysissään kovinkaan väärässä.
Sarjakuva on myös visuaaliselta anniltaan mielenkiintoinen. Artist on toteutukseltaan värikkäämpi ja naivistisempi, kuin Yeong-Shin Man edellisessä sarjakuvassa, mikä tuo kerrontaan jännittävää ristiriitaa. Hauskan ja viattoman näköinen kuvitus on oivallinen vastapari sarjakuvan satiiriselle ja yllättävän vakavaksi vetävälle viestille. Kirjan kansi on tekijältä suoranainen läppä. Ei tämä sarjakuva varmasti kaikkia miellytä, mutta Yeong-Shin Ma vakuuttaa kertojana, joka on löytänyt oman äänen.
