Astrid Lindgrenin ystävät ovat viime aikoina saaneet nauttia, kun WSOY on julkaissut kauniita Lindgren-kokoelmia. Itse tutustuin tätä ennen teokseen Satuja, joka kätki kansiensa väliin kahdeksantoista enemmän ja vähemmän tunnettua satua, jopa sellaisia, jotka olivat minulle ennestään tuntemattomia. Kokoelman sävy oli aika lailla alakuloinen, monet saduista käsittelivät surullisia asioita, kuolemaa, yksinäisyyttä ja köyhyyttä.
Nyt ollaan aika tavalla toisenlaisissa tunnelmissa, kun esiin astelevat Peppi, Eemeli sekä Melukylän nimensä mukainen joukkio. Näissä tarinoissa riittää iloista vilskettä. Mukaan on valittu myös toisenlaista Lindgreniä, ote teoksesta Veljeni Leijonamieli. Tämäkin katkelma kuvaa kuitenkin onnellista hetkeä, hetkeä jolloin Korppu saapuu Nangijalaan, tapaa kauan kaipaamansa Joonatanin.
Kun kokoelman nimi on Astrid Lindgrenin rakkaimmat tarinat, ei tietenkään voida sivuuttaa myöskään Ronjaa, ryöväri Matiaksen ainutlaatuista ja niin rakastettavaa tytärtä. Tai Kesäkummun Marikkia ja pikkuista Lottaa. Mukaan mahtuu myös ensimmäinen luku kirjasta Katto-Kassinen – vaikka henkilökohtaisesti olenkin sitä mieltä, että Kassista ei tähän suloiseen kokoelmaan olisi kaivattu. No, faninsa tietysti hänelläkin, myös meillä lapset innostuvat kovasti Kassisesta sekä hänen omalaatuisesta olemisestaan.
Tämä klassikkokokoelma kerää sukupolvet kirjan ympärille.








