Peter Ames Carlin: Bruce

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kirjan alussa kerrotaan tämän olevan ensimmäinen elämäkerta Bruce Springsteenistä 25 vuoteen, joka on tehty yhteistyössä miehen itsensä kanssa. Tämä on helppo uskoa, sillä kirja on erittäin asiallinen, eikä sisällä pahemmin revittelyä tai henkilökohtaisia tunnustuksia, puhumattakaan juoruilusta tai pahantahtoisista kommenteista.

Lähtökohtana on todellakin jo Brucen esivanhempien historia sekä hänen vanhempiensa tarina, sittemmin Brucen ja tämän pikkusiskon syntymä. Nuoruutta käydään läpi vahvasti; hän oli huonosti puettu, yksinäinen, ehkä koulukiusattukin. Mutta kun hän kuuli autoradiosta yhden tietyn kappaleen, se sai karvat pystyyn käsivarsissa, sai hänet himoitsemaan kitaraa ja lopulta myös opettelemaan soittamaan sitä. Bruce harjoitteli tuntitolkulla päivittäin ja pääsikin koululaisbändiin, myöhemmät vaiheet kerrotaankin sitten jo tarkemmin.

Kirjassa käydään läpi miehen tärkeimmät yhtyeet, levytykset, kappaleiden syntyhistoriaa aika pitkälti sekä tietysti konserttitunnelmia, levymyyntien jännittämistä, suurien konserttien hektistä esiintymistä. Toisaalta kuvataan myös sitä tavallista, työväenluokkaa mielestään edustavaa Brucea. Miestä, joka jää juttelemaan jopa tuntemattomien kanssa, lähtee syömään heidän luokseen tai kaljalle sekä viettää mukavan ja tavallisen illan. Kirjaa varten on haastateltu ystäviä ja läheisiä, bändien jäseniä, lapsuuden kavereita sekä entisiä tyttöystäviäkin, joten otos lienee aika kattava.

Elämäkertana kirja on ehdottomasti lajinsa parhaimmistoa eli tässä ei todellakaan mässäillä ruokottomuuksilla tai rimanalituksilla. Kuvaliitekin on varsin askeettinen ja jopa hieman kuivahko. Itse pidin tästä juuri siksi, että tämä kertoo miehestä, joka ainakin yrittää olla olematta mikään keulakuva tai johtaja. Itse asiassa hän kertoo, että häntä saavat kutsua Pomoksi vain hänen työntekijänsä – henkilökunta, jolle hän on antanut luvan siihen. Tiettyä itsepäisyyttä on nähtävissä, mutta olisiko hän näin pitkällä ilman sitä? Ehdotonta luettavaa faneille sekä kaikille elämäkerroista ja niihin liittyvistä tarinoista kiinnostuneille.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *