Giovanni Boccaccio: Decamerone

Osta kirja itsellesi

Dante, Petrarca ja Boccaccio.

Italian kielen isät, rahvaanlatinan käyttäjät. Kolme kovaa kirjallisuusnimeä 1300-luvulta. Renessanssimiehiä. Oli aika lopettaa liika niuhottaminen: iloisempaa elämää – vaikka sydän märkänis!

Dante Jumalaisellaan johti joukkoa, perään tuli Petrarca Laurallaan ja viimein heidän nuorempi aikalaisensa Boccaccio Decameronellaan vakuuttaen ”En luule kenenkään voivan lukea niitä huonon tuulensa häipymättä.”

Olemme parisen viikkoa Pohjois-Italian maaseudulla karussa Firenzestä, jossa raivoaa kaiken tappava rutto, musta surma, koronaakin pahempi. Seitsemän kaunista naista ja kolme nuorta notkeaa miestä ovat paenneet tänne raikkaaseen ilmaan tunkkaisesta kaupungista, jättäneet ystävänsä ja läheisensä oman onnensa nojaan.

Päivittäin he kertovat kukin viehättävän tarinan, tai jos ei viehättävän niin eroottisen tarinan, tai jos ei eroottisen niin härskihkön tarinan kirkonmiesten, hallitsijoiden, valtaapitävien, aviomiesten, avionaisten luvattomista lemmenseikkailuista.

Jotenkin tyyliin kuten kahdeksannen päivän neljännen kertomuksen etukäteiskooste paljastaa:

”Fiesolan rovasti rakastaa leskirouvaa, mutta tämä ei rakasta häntä ja luullessaan makaavansa rouvan kanssa rovasti makaakin tämän palvelijattaren vuoteessa, minkä lisäksi rouvan veljet järjestävät niin, että piispa yllättää hänet.”

Rovasti häpesi ja kätki päänsä lakanan peittoon. Tässä tarinassa, kuten monessa muussa olisi, piispa ei heittäytynyt iloon mukaan. Ei niin kuin abbedissa, joka ihmetteli nunniensa käpsehdintää mykäksi heittäytyneen puutarhurin pelissä. Ja niin edelleen.

Siinä ja siinä hyvän ja pahan maun rajoissa nämä Boccaccion 100 novellia liikkuvat. Eivät sovi ankaran siveellisen ja moraalisen näkökannan ihmisille, eivätkä lapsille. Eivät myöskään tiukkapipoisille moralisteille. Ehkä eivät #metoolaisillekaan.

Muille kyllä kelvannevat ajanvietteeksi tylsiin omiin päiviin.

Tuskin näistä nyt mitään opittavaa on, jos ei haittaakaan. Ovatpahan ihmisen sisäsyntyisten viettien purkautumiskertomuksia. Tai sanotaanko kun tulivuortenmaassa ollaan: osa jopa vulkaanisia laavavyöryjä.

Outoa kyllä näinä korona-aikoina näitä lukuja tutkiessa ajankohtaisuus: tautien tauti tullut toisen kerran itäisiltä mailta pohjoiseen Italiaan. Ensimmäinen sairastutti ja niitti kuolemaa rankoin ottein. Miten toinen?

Pientä elämäniloa tähän kaikkeen koronakaaokseen jakelee Boccaccio 700 vuoden takaa, olkaa hyvät!

close

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada uudet kirjavinkit sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

hikkaj

SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...