Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Yhdysvaltain armeija kehittelee virusta, joka antaa kantajalleen kaikenlaisia mukavia ominaisuuksia, kuten pidemmän iän, nopean parantumisen ja yliluonnollisen vahvat voimat. Valitettavasti viruksella on sivuvaikutus, joka tekee tartunnan saaneista hulluja tappajia. Koehenkilöt on lukittu sotilastukikohtaan erittäin vahvojen turvatoimien taakse, mutta arvaahan sen, miten käy — ja sitten helvetti onkin valloillaan.

Ensimmäinen siirtokunta on eloonjäämiskauhua, dystopiaa ja maailmanlopun jälkeistä tunnelmaa. Mittakaava on lavea, kuten kirjan paksuudesta voi arvatakin — ja tämä on vasta ensimmäinen osa kolmesta. Alussa käytetään kunnolla aikaa maailmanloppua edeltävien tapahtumien kuvaamiseen, loput sitten aloittaa suuren seikkailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Matkaa tehdään ihmiskunnan viimeisen toivon perässä suurten eeposten tapaan.

Kirja on kerännyt runsaasti kohujulkisuutta. Ridley Scott osti elokuvaoikeudet vuosia ennen kuin kirja edes valmistui, Stephen King puolestaa kehuu estoitta. Miksei tämä elokuvanakin toimisi, tosin tarinan koko tulee tuottamaan vaikeuksia. Näyttäviä kohtauksia riittää kyllä. Onkohan Kingin kehujen suhteen sattumaa, että Ensimmäisen siirtokunnan idea on sama kuin Kingin omassa Tukikohdassa? En ole tainnut itse Tukikohtaa lukea tai jos olenkin, niin liian kauan sitten, joten vertailua kirjojen välillä saa tehdä joku muu.

Ensimmäinen siirtokunta oli joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja. Alku on hyvä, välissä on vähän pitkäveteisempää, mutta loppua kohden kirjassa alkaa taas tapahtua siihen malliin, että lukemista oli vaikea lopettaa. Melkein kuitenkin suosittelisin odottelemaan kirjan kanssa — loppu jättää tarinan pahasti kesken, mutta jatkoa ei ole vielä julkaistu. Seuraava osa ilmestyy tähän tietoon vuonna 2012 ja viimeinen vasta 2014. Odottavan aika on pitkä…

Mikko

Kirjavinkkien päätoimittaja Mikko Saari pitää World Fantasy Award -voittajista ja suurten ideoiden scifistä. Mikko pelaa fanaattisella innolla monimutkaisia lautapelejä ja päätoimittaa Lautapeliopasta. Työkseen Mikko tietää WordPressistä kaiken, mitä tietää tarvitsee. Kaikki vinkit »

5 kommenttia

  1. Tosiaan, alku oli välillä jopa ihan mielenkiintoista luettavaa mutta pitäisin vähättelyn ennätyksenä tuota ”vähän pitkäveteisempää” -kommenttia koskien kirjan keskivaihetta. Kirjailija keskittyy täysin turhaan melkein jokaisen kirjan henkilön historiaan ja jopa vanhempien ja isovanhempien menneisyyteen; näillä täysin turhilla infopläjäyksillä kun ei ole mitään merkitystä koko kirjan juoneen.

  2. Minua ei ainakaan haitannut yhtään se henkilöiden kunnolla esiteleminen. Minusta oli mukava tietää henkilöiden taustat ja perheet ja oppia tuntemaan heidät ja sitten jännittää et delaaaks ne sit vai ei just ku on alkanut tykkäämään henkilöstä… Mielenkiintoista oli kun sen tyttön, Amyn, ajatuksista ei kerrottu kuin vaan muutamalla sivulla, eikä niilläkään kunnolla, vaikka hän on selvästi tarinan päähenkilö. Itse pidin tarinasta ja odotan kovasti seuraavia osia.

  3. Minusta tämä oli hyvä dystopia, vaikka olikin melkoinen tiiliskivi. Toinen osa ilmestyy kohta suomeksi.

  4. Joo, tarkoitus olisi sekin lukea, ja arvaapa muistanko yhtään mitään edellisestä osasta. Kolme vuotta on vähän turhan pitkä aika… (no joo, aika pientähän tämä on joihinkin toisiin sarjoihin – kuten Tulen ja jään laulu – verrattuna).

  5. Me ollaan täällä vähän kuin kissa kuuman puuron kanssa, pitäisi malttaa odottaa, että koko sarja on valmis, mutta eihän me malteta 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *