Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Odotettu uusi Harjunpää-romaani, seitsemän vuoden tauon jälkeen. Tätä en sanoisi perinteiseksi dekkariksi, en myöskään jännäriksi. Kirjassa tapahtuu kyllä erilaisia rikoksia, mutta suurin niistä on yleensä eräiden ihmisten olemassaolon oikeutus. Aina joku on törkeä, rikollinen ja muita sattuu — joku kuoleekin, joko muiden tai oman kätensä kautta.

Kesäinen Helsinki on parhaimmillaan, mutta kirja alkaa kuolemalla. Ikävällä ja erittäin surullisella, käsittämättömällä sellaisella. Sitten alkaa rahalla seksiä ostaneita naisia löytyä tapettuina sängyistään. Samaan aikaan tunnollinen ja kunnollinen poikamies elää salaista elämäänsä kotona aliarvostettuna hoitajana, päivisin työssään hierojana sekä vapaa-aikana maksullisena seksileluna viihdyttäen varakkaita naisia, tappajasta tietämättä. Tärkein asia hänen elämässään on kuitenkin pyörätuolissa istuva tyttö, jota hän todella rakastaa. Aidosti. Herkkä ja hellä rakkauskuvaus romaanin muutoin melko rankassa maailmassa. Tämäkin suhde kaatuu, ikävällä tavalla. Uhreja ovat kaikki, jokainen, kuka mitenkin.

Harjunpää tutkii tappoja ja etsii tekijää, mutta joutuu jatkuvasti vain tutustumaan ihmisten oudon pimeisiin puoliin. Rautahuone ei ole paikka, se on mielen- ja sieluntila. Paikka, johon sulkeutua, kun maailma lyö lujaa. Tai äiti, isoisä, läheinen. Tai kaverit. Harjunpäällä ei ole enää illuusioita, pessimismi alkaa voittaa. Paha ei mihinkään poistu. Lopussa on ehkä pieni toivon hiven, se ainoa.

Joensuu kirjoittaa melko synkkää, viiltävää tekstiä ja sellainen maailma on. Vääryys on valloillaan, ihmisiä kuolee, seksuaalinen väkivaltakin on totta. Siihen on vain totuttava. Tunteita ei ole helppo näyttää eikä tuoda julki, mutta poliisikin on lopulta vain ihminen — kuten me kaikki. Julmaa, mutta puhuttelevaa tekstiä, pahuuden ja mädännäisyyden kuvausta, rakkaudenkin, arvostuksen… Itse pidän tätä Joensuun parhaimpana kirjana. Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Psykologista rikoskirjallisuutta parhaimmillaan, rikosten ollessa ehkä aivan muuta ja muualla kuin ensilukemalta oivaltaakaan.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *