Conor A. Gallagher ja Aaron J. Leonard: Heavy Radicals : The FBI’s Secret War on America’s Maoists

Heavy radicals

Osta kirja itsellesi

Elin hyvin pitkään siinä käsityksessä, että maoismia oli vain Kiinassa. Sitten luin ruotsalaisista maoisteista Anssi Kullbergin toimittamassa kirjassa Suomi, terrorismi, SUPO (2011).

Aloin pähkäillä, miksi joku haluaisi olla kommunistin lisäksi vielä erikseen maolainen? Tämä kysymys hiersi minua jonkin aikaa. Luin Maon Pienen punaisen kirjan (1964), mutta en ihan saanut tarkkaa vastausta, mikä ero maoismilla ja marxismi-leninismillä on.

Sitten jossain podcastissa mainittiin, että historioitsijat Aaron J. Leonard ja Conor A. Gallagher julkaisivat vuonna 2015 tietokirjan Heavy Radicals : The FBI’s Secret War on America’s Maoists. Sillä sekunnilla avasin nettiselaimen välilehden ja laitoin kirjan Goodreadsin lukulistaan!

Leonardin ja Gallagherin kirja käsittelee amerikkalaisen historian unohdettua jaksoa, kun 1960-luvulla uuskommunismi oli niin suosittu aate, että se uhkasi kaataa USA:n hallituksen. Erityisesti maolaiset Revolutionary Union (RU) ja Revolutionary Communist Party (RCP) olivat vuosina 1967–70 USA:n suurimmat kommunistipuolueet.

Näillä ryhmillä oli kymmeniä tuhansia kannattajia valmiina tarttumaan aseisiin syöstäkseen USA:n kommunistiseen vallankumoukseen. Tietenkin FBI kiinnostui avoimesti vallankumousta julistavista ryhmittymistä ja aloitti mittaavan operaation niitä vastaan. Tämä kirja kertoo FBI:n ja maolaisten salaisesta sodasta.

Olin jo lukenut Rick Perlsteinin räjähtävän tarkan kirjan aikajakson historiasta Nixonland: The Rise of a President and the Fracturing of America (2008), jossa juurikin esitettiin, että oikeastaan 1960-luku oli paljon levottomampaa aikaa kuin miten se nykyään muistetaan. Tämä Leonardin ja Gallagherin kirja vahvistaa Perlsteinin tulkinnan ja piirtää hyvin tarkan kuvan radikalisoituneista nuorista amerikkalaisista, jotka kokivat USA:n olevan pahuuden imperiumi.

Tämä sai mittavan joukon nuorista radikalisoitumaan kommunismiin, mutta ei mihin tahansa kommunismiin, vaan kaikista äärimmäisimpään Stalinia ja Maoa avoimesti ihailevaan vallankumoukselliseen kommunismiin.

Kirjailijoiden mukaan nämä nuoret tiesivät vallan hyvin Stalinin puhdistuksista ja Maon aiheuttamasta nälänhädästä, mutta eivät välittäneet. Tärkeintä heille oli se, että Lenin ja Stalin olivat onnistuneet toteuttamaan käytännössä vallankumouksen ja pitämään vallan käsissään. Mao oli kirjailijoiden mukaan näille nuorille elävä esimerkki, että Leninin ja Stalinin viitoittama tie oli ainoa oikea tapa toteuttaa kommunistinen vallankumous. Voidaankin sanoa, että jollain perverssillä machiavellilaisella logiikalla nämä nuoret olivat realisteja.

Kirjailijoiden mukaan FBI oli tässä tapauksessa täysin oikeutettu tarkkailemaan RU:ta, mutta mittakaava ja keinot, joita tiedustelupalvelu käytti, olivat ylimitoitettuja. Heti, kun maolaisten ryhmittymä perustettiin, FBI lähetti soluttautujia puolueeseen ja alkoi kampanjan sen tuhoamiseksi. Vaikka RU ei saanut rahoitusta tai ohjeistusta kommunistiselta Kiinalta, FBI pelkäsi sen toimivan kiinalaisten käskystä.

Kirjailijat käyttävätkin hirveällä vaivalla hankitut FBI:n ja oikeuslaitoksen nykyään julkisiksi avatut asiakirjat RU:sta, piirtääkseen hämmästyttävän kuvan amerikkalaisista maolaisista. FBI:lla oli parikin soluttautujaa, jotka olivat nousseet lähelle RU:n johtoportaita, joten heidän raporteissaan on paljon mainintoja maolaisten sisäisistä keskusteluista, filosofiasta ja strategiasta.

Samalla lähteenä käytetään vuodettuja COINTELPRO-asiakirjoja, jotka paljastavat FBI:n laittomat operaatiot erilaisia ulkoparlamentaarisia järjestöjä vastaan. Näiden lisäksi kirjassa on hyödynnetty RU:n omia julkaisuja ja lehtiartikkeleita.

FBI:n tiedustelu olikin niin tarkkaa, että tässä kirjassa saat seurata maolaisten touhuja hyvinkin läheltä, lähes askel askeleelta, heidän hajoamiseensa saakka. Mielenkiintoisinta on kuitenkin se, että RU tiesi, että heitä tarkkaillaan, joten vaikka kuinka ryhmittymässä avoimesti puhuttiin vallankumouksesta ja aseiden hankkimisesta, FBI ei koskaan onnistunut kieltämään puoluetta tai pidättämään sen jäseniä maanpetos- tai muilla vastaavilla syytteillä.

Ehkä mielenkiintoisinta tarkan maolaisten elämän ja tekojen kuvauksen lisäksi on, miten kirja kehystää nämä tapahtumat laajemman historiallisen kontekstin kautta. RU syntyi Kiinan kommunistisen vallankumouksen jälkeen, mutta kun 1970-luvulla Maon kuoleman jälkeen, Kiina alkoikin kääntyä kapitalismin suuntaan ja liittoutua Nixonin hallitseman USA:n kanssa, RU joutui kriisiin.

RU:n ideologia perustui radikaaliin kommunismiin, joka koki Neuvostoliiton johtajan Nikita Hruštšovin Stalinin sekoilun arvostelemisen ”revisionismiksi”. Tämän lisäksi Neuvostoliiton uutta linjaa vallankumouksia vastaan ja sisäänpäin kääntymistä pidettiin petoksena, jonka vuoksi koko Neuvostoliitto koettiin ”luokkavihollisena”. Mao kuului tähän samaan leiriin, jonka mielestä Stalinin linjan olisi pitänyt jatkua, jolloin hänestä tuli monen uuskommunistin esikuva. Joten Kiinan kelkan täyskäännös Maon kuoleman jälkeen hajotti maolaisten rivit USA:ssa täysin.

Asiaa pahensi sekin, että 1970-luvulla amerikkalaiset tehtaat alkoivat siirtyä Kiinaan, joten amerikkalaisten maolaisten koko rekrytointialusta vietiin heidän jalkojensa alta. Samaan aikaan he eivät onnistuneet tai tajunneet yhdistää voimiansa erilaisten vasemmistolaisten identiteettiryhmittymien kanssa, kuten afroamerikkalaisten, orastavan homoliikkeen ja feministien. Nämä kolme samaan aikaan tapahtunutta muutosta hajottivat ja eristivät RU:n vallasta, kunnes se lakkautettiin.

Lopulta FBI kaikesta häirinnästä ja vakoilusta huolimatta ei kyennyt tuhoamaan RU:ta ja RCP:tä, vaan historia onnistui. Vuodet 1968–70 olivat se pieni historiallinen ikkuna, jossa oli mahdollisuus toteuttaa kommunistinen vallankumous USA:ssa, mutta se sulkeutui nopeasti, eivätkä maolaiset tai muutkaan kommunistiset ryhmittymät tuohon aikaan onnistuneet toipumaan siitä.

Tietenkään aikalaiset eivät tätä tajunneet, vaan he jatkoivat vielä 1980-luvulle asti suunnitelmiaan, kunnes luovuttivat. Tämä historiakirja jotenkin herättää sen pienen toivon, että jihadismi kokee saman kohtalon. Tietenkään emme voi mitenkään ennustaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan tai mikä tapahtuma voisi näivettää jihadismin kannatuksen, mutta silti se on täysin mahdollista.

Aaron J. Leonardin ja Conor A. Gallagherin Heavy Radicals – The FBI’s Secret War on America’s Maoists on paras historiankirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että aihepiiri on todella seksikäs, vaan sen takia, koska tässä on niin tarkkaa ja elävää historiallista tietoa. Pystyt melkein tuntemaan maolaisten ajatukset ja jopa samaistumaan heihin, vaikka et hyväksyisikään heidän megalomaanisia suunnitelmiaan.

Kirjailijatkin vaikuttavat jotenkin ihailevan ryhmittymän järjestäytyneisyyttä ja päättäväisyyttä, vaikka esittävätkin rehellisesti ja kaunistelematta negatiivisetkin faktat. Kannattaa lukea tämä kirja, koska se kertoo vähemmän tunnetusta USA:n historiallisesta ilmiöstä, joka melkein muuttui historialliseksi käännekohdaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.