Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tartuin tähän tarjottuun kirjaan, koska tässä on kuvausta lapsen silmin, kova ja ankea kohtalo ja vieläpä paikoitellen meän kieltä.
Miksi sitten pidän moisista aiheista, niin lapsen silmin kuvattu vain on niin kiehtovaa. Kova ja ankea kohtalo siksi, että jossain määrin voi olla samastumispintaa tai jos ei, niin osaa sittemmin arvostaa omaa osaansa. Meän kieli on ihanaa, pidän tavattomasti siinä esiintyvistä hauskoista sanoista.
Huoranpenikka on surullista luettavaa, mutta ei kaiken aikaa. Päähenkilö Tuike syntyy perheeseen, jossa isä ei liiku ihan täysillä valoilla. Viina maistuu ja kaikenmoiset luulot vaivaavat mieltä. Tuiken elämä alkaa siitä, että isä ei usko olevansa Tuiken isä, joten Tuikesta tulee Huoranpenikka heti syntymästään.
Sitä on heti niin sydämistynyt koko ukkoon, että oikein paineet nousee. Perheen äiti on ihan lapanen, joka ei osaa edes Tuikea puolustaa, mutta onneksi Tuikella on Muori, isän äiti, joka asuu samassa pihapiirissä ja pitää Tuiken puolta.
Tuike on kiltti ja tekee kaiken vastaan panematta. Koulussa tietenkin kiusataan, mutta onneksi saa sieltä hyvän ystävän, jota myöskin kiusataan, mutta joka osaa panna kampoihin. Räkkä on hyvä tyyppi, jota kiusataan koska häneltä puuttuu toinen korva. Koulukiusaamiskohtaukset ovat karua luettavaa, mutta jotenkin lohdullinen olo tulee, kun Räkkä sanoo Tuikelle:
Mie tappelen sinunki eestä. Sie et ole yksin helvetissä, mie olen sinun kans. Helvetin läpi pittää kävellä niinkö maailmanomistaja…
Tuike jaksaa, vaikka se jaksaminen onkin välillä aika lailla äärirajoilla.
Vaikka kirjassa on suhteellisen vähän sivuja, siinä on tavattoman paljon asiaa ja se todella jää mieleen. Voin kyllä niin käsi sydämellä suositella ihan kenelle vaan ja kyllä sen meän kielen ymmärtää.
