Pitkällisen islantilaisten kaarrokeneuleiden buumin jälkeen oli oikein virkistävää saada käsiinsä aivan erilainen neulekirja, jossa siirryttiin Irlantiin, palmikkopuseroiden ja kelttikuvioiden maahan. ”Irlantilaisneuleet syntyvät maisemasta, merestä ja vihreydestä. Niissä näkyvät ilot ja surut, aika, miljoonat lampaat, sadepäivät, pubien hämärä ja jaettu nauru”, sanotaan kirjan esipuheessa. Oikein kauniisti sanottu, ja kaunis on tämä runsaasti tunnelmallisia valokuvia täynnä oleva teoskin.
Ohjeita on kaksikymmentä, ja niissä löytyy sopivan helppoja sekä aloittelijoille että haastavampia kokeneille neulojille. Perinteisiä Aran-neuleita, joissa on erilaisia palmikoita, helmineuletta ja timanttikuvioita, on kirjassa muutamia, ja erityisen tutun näköinen oli Farraige-niminen miesten paita. Nimi tarkoittaa merta, ja neule olikin tehty merensinisellä langalla, mikä ainakin minusta näytti alkuun vähän oudolta, koska nämä mallithan on totuttu näkemään luonnonvalkoisina. Mutta mikäpä siinä. Oli mielenkiintoista joskin vähän kammottavaa lukea, että perinteisen tarinan mukaan joka suvulla on ollut omat kuvionsa, ja hukkuneet merenkävijät on saatettu viime kädessä tunnistaa neuleistaan.
Ohjeiden lisäksi kirja sisältää siis paljon uutta tietoa irlantilaisneuleista: kerrotaan esimerkiksi irlantilaisen villan vaiheista, erilaisten kuvioiden merkityksistä sekä kerrassaan ihanasta Galwayssa pidettävästä neuleryhmästä, joka kokoontuu tietenkin pubissa. Mukana on suppeahko, mutta melko tyhjentävä ohje neulemallien tulkitsemiseen. Itse ohjeet näyttävät myös selkeiltä, ja kaaviot ovat tarpeeksi isoja. Luulenpa, että juuri tuo Farraige-neule pääsee pikapuoliin puikoilleni, mutta ei kuitenkaan merensinisenä, vaan ihan perinteisillä väreillä, sen verran olen ilmeisesti kaavoihin kangistunut.