Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Meteorologi ja fysiikan tohtori Mira Hulkkosen kehittelemässä lastenkirjassa Fii on menossa pihalle, mutta piha onkin yllättäen täynnä vettä. Yöllä oli kyllä satanut kovasti, mutta miksi vesi on jäänyt pihaan? Vanhemmat ovat huolissaan ja puhuvat ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten hallituskin vain pahentaa tilannetta päätöksillään.
Fii tietää kuitenkin, mikä auttaa: tarvitaan taikaa. Isä huseeraa tosikkona ja väittää, ettei tilanne taikaleikeillä korjaannu. Pitää siis olla ilman taikaa. Ulkona leikkiessään Fii kohtaa pienen kumpupilven, Cumpsun. Cumpsu näkee Fiin listan ihmeellisistä taikakyvyistä ja lupaa näyttää, miten ihmeelliset kyvyt järjestyvät ilman taikaa.
Muodonmuutostaika? Helppoa. Puut saavat haitallisten päästöjen aineet muutettua hyödyllisiksi. Kuka tahansa, joka istuttaa puun ja huolehtii siitä, on siis muodonmuutoskykyinen. Näkymättömyys? Ilmahan on täynnä näkymätöntä sähkömagneettista säteilyä, joka kuljettaa värejä, ääntä, lämpöä, viestejä, kuvia ja kaikkea sellaista.
Suojelukyvyn malliesimerkiksi Cumpsu nostaa mangrovepuut, jotka tarjoavat ympäristölleen ja eläimille monenlaista suojaa. Niiden suojelija on melkoinen supersuojelija itsekin. Ja niin edelleen – kirjan ydinviesti on, että monenlaista ihmeellistä on mahdollista tehdä ilman taikaa. Fii ottaa Cumpsulta oppia ja käytti sitten oppimiaan kykyjä ympäristön hyväksi. Kiitos Fiin uusien tietojen ja taitojen, naapurustossa istutettiin puita ja pensaita, huolehdittiin paremmin lähiseudun suosta ja kun seuraavan kerran satoi rankasti, piha ei tulvinutkaan.
Kun kirjan kirjoittaa tohtoritason akateemikko ja julkaisee tiedekustantamo Gaudeamus, voinee luottaa siihen, että faktat ovat kunnossa. Vielä parempi kirja olisi kuitenkin ollut, jos mukana tekijöissä olisi ollut lisää lastenkirjaosaamista. Lasten kertomukseksi Ilman taikaa on nimittäin aika raskas. Tuntuu, että se oikeastaan haluaisi olla ainakin osittain tietokirja, ja selkeämpi tietokirjan ja tarinan yhdisteleminen olisi tehnyt kirjalle hyvää. Tietopuolta olisi voinut jäsennellä vähän selkeämmin ja sijoittaa tietosisältöä erillisiin faktalaatikoihin. Tämä olisi keventänyt tarinaa ja tehnyt siitä helpommin luettavan.
Ilman taikaa -kirjan sanoma on hyvä ja arvokas, mutta hiomalla toteutusta siitä olisi saanut vielä helpommin lähestyttävän ja siten toimivamman. Ilmastoasioita tärkeinä pitäville vanhemmille tämä on kuitenkin näinkin kelpo tapa tuoda positiivista ja ratkaisukeskeistä ilmastoasiaa lapsille kirjallisuuden keinoin.
