Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hanna Hauru oli vuoden 2017 Finlandia-ehdokkaana tästä kirjasta, Jääkansi. En yhtään ihmettele, sillä niin on napakkaa ja ajatusta herättävää tekstiä.
Alunperin ei ollut tarkoitus edes lukea kirjaa, mutta poikani oli sen lukenut – hän, joka pääasiassa lukee vain tietopuolisia kirjoja. Joten silkasta mielenkiinnosta oli pakko lukea kirja, jonka nuori poika oli lukenut, ja vieläpä pitänyt mielenkiintoisena.
Jääkansi on helppo luettava, koska siinä on lyhyet kappaleet. Sisältö sen sijaan on raskas ja surullinenkin. Se kertoo nuoresta tytöstä, jolla alunperin lähtökohdat ovat huonot, eivätkä siitä parane. Eletään sodan jälkeistä aikaa, perheessä, jossa on köyhää, niin aineellisesti kuin henkisestikin.
Tyttö kuitenkin yrittää, muuttaa pois kotoa, menee töihin, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. Kuvaus on realistisen selkeää, mitään hehkuttamatta. Kerrotaan niin kuin asiat menevät – huonosti. Tytön äiti on Betti, jonka äitinä olo ei ole mitään perinteistä äitinä oloa, ehkä hänellä ei vaan ole siihen mitään kykyjä. Isäpuoli – nimeltään Paha, nimi kertoo lähes kaiken. Kaiken aikaa lukiessa pelkää, mitä Paha tekee seuraavaksi.
Kirja pistää miettimään; keskuudessamme elää ihmisiä, joilla ei ole eväitä selviytymiseen. Ehkä sitä voisi vaan oppia ymmärtämään heitä.
Suosittelen ehdottomasti ja ehkäpä juuri nuorille, koska kirja on niin lyhyt (116 sivua) ja voisi herättää keskustelua.
