Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lapsi on ulkona leikkimässä, kun sen luokse kompastelee takkuinen ja resuinen koira nimeltään Nalle. Nallella on tiukka villahaalari, josta se haluaa päästä eroon. Lapsi ei uskalla auttaa omituisen näköistä ja pelottavaa koiraa. Koira onkin vihainen ja ilkeä ja kiusaa lasta: “Minullapa on oma isä ja äiti, jotka rapsuttavat minua joka ilta! Kumpikin rakastaa minua niin kamalan paljon, että ne pysyvät aina kotona minun kanssani!”
Nalle-koira osuu tässä herkkään paikkaan. Lapsen äiti on lähtenyt, koska on täysin uupunut kaikkeen kodinhoitoon, siivoamiseen ja sensellaiseen. Lapsi on joutunut kuuntelemaan keskellä yötä vanhempiensa riitelyä ja yön aikana äiti sitten katosi. Nalle-koirasta saakin yllättäen lohtua, mutta se myös villitsee lasta riehumaan, sotkemaan ja rikkomaan paikkoja.
Lopulta isä tulee paikalle ja auttaa lasta hädässä. Koirakaan ei taida lopulta olla kirjaimellisesti koira. Kadonnut äitini on Hannamari Ruohoselta hieno erilaisia tulkintoja mahdollistava kuvakirja, joka sanoittaa lapsen vaikeita tunteita kiehtovalla tavalla. Kirjassa on hurjuutta ja pelottavia puolia, mutta myös herkkyyttä tunteille ja lämpöä. On myös mukavaa nähdä kirja, jossa äidillä saa olla vaikeita tunteita ja jossa äidin ei tarvitse sitten olla se, joka tilanteen myös korjaa.
Kirjan puuvärikuvitus on hienoa. Tekniikasta tulee heti jotenkin vähän vanhanaikainen vaikutelma – vai sanoisiko mieluummin ”klassinen”, koska eihän tämä mitenkään vanhentuneen näköinen ole, vaan pikemminkin ajaton. Kuvitus sopisi vanhoihin Tammen Kultaisiin kirjoihin. Mitään television kaukosäädintä tai pölynimuria modernimpaa vimpaintakaan ei kirjan sivuilta löydä. Miten tyylikäs teos!
