Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Petra Vallilan toinen runokokoelma Kaiken on kaunis esine. Pelkistetty kansi kätkee sisäänsä kauniin taiton, joka on kirjailijan itsensä tekemä. Teoksen runoista löytyy monenlaisia linjoja, mutta yleisesti voidaan kuvailla, että ollaan Kaliforniassa amerikkalaisen unelman äärellä, puhutaan pahvilaatikoista ja keskustellaan Adam Smithin näkymättömän käden kanssa työstä.
Vallila on runoilijana vahvasti kielellä leikittelijä ja pyrkii kyseenalaistamaan kielenkäytön itsestäänselvyyksiä ja tavanomaisia käytäntöjä. Selkeyttä tai jutun juonta on tästä hankalampi hakea. Osa runoista hakee sisältöään toistosta, muodosta, rakenteesta, toistosta. Kaiken ei ole helppo teos.
Ei ollut toki esikoinen Ehkä helppo sekään, ja paljon samaa näissä on. Ehkä asettui selvemmin hyödyntämään asiallisen kuivan yrityskielen rekistereitä ja rakenteita kuin Kaiken, mutta uudessa Kalifornian kulta-ajassa ollaan kuitenkin, ja hissipuheen muotokieli on tietysti startup-maailmasta tuttua. Kun pahvilaatikoista puhutaan, ollaan tietysti myös logistiikan maailmassa.
Ja yhä palavassa talossa tuotteet pakataan sopivalla tavalla;
tuotteet kuljetetaan laatikossa tai kuormalavalla;
logistiikkaprosessi vastaa täysin vastaanottajan prosessia, tanssi;
kuorma-auton tila hyödynnetään optimaalisesti;
tuotteiden tunnistus etikettien
ja hampaiden avulla.
Kaiken on pieni aaltopahvinruskea herkkupala kielellisen kokeellisuuden ystäville, uusien rekisterien kartoittajille ja muille luovasta kielenkäytöstä kiinnostuneille. Se jättää minut odottamaan mielenkiinnolla, millä tavalla Vallila seuraavaksi runoutta lähestyy. Tähän asti molemmat teokset ovat olleet kiinnostavia onnistumisia.
Varaosa on kanavassa poikittain. Jää asioista riisuttu sanojen tiheyden funktio, niiden olennaisuus.
