Jukka Rajala: Kaita polku : Rauli Badding Somerjoen tarina

Osta kirja itsellesi

Kun on Baddingin Fan Clubin jäsen numerolla 3, niin kuin Jukka Rajala on ollut, ei jää epäselväksi, etteikö tuntisi kohdettaan juurta jaksaen. Rajala tuntee ja kirjaa eteemme melkoisen tietopankin tuosta oudosta hiipparista ja ketkuttelijasta, huipputaitavasta, herkästä Someron pojasta Rauli Aarre Tapani Somerjoesta (30.8.1947-14.1.1987). Ei jää kantoa, kiveä kääntämättä, laulua, levytystä, säveltäjää, sovittajaa, soittajaa löytymättä Rajalan paneuduttua aiheeseen.

Eikä jää lukijalle mitään kysyttävää, kun kirja on loppu. Eikös silloin kaikki natsaa?

Kyllä.

Vähemmän musiikkiammattilainen tai muusikko-orientoitunut lukija voi hyppiä liiat yksityiskohdat yli ja keskittyä myötäelämään Raulin ilot, surut ja monen monet toilailut, joita se pahuksen alkoholi eli ujous teetätti. Alan ammattilaiset taas saavat Kaita polku -kirjasta käyttöönsä Badding-levytysten ABC-kirjan.

Huippulahjakkuus, hento kukka, jota arkielämä talloi jalkain alle. Välillä meni suhtkoht mukiinmenevästi, välillä liiallisen. On vaikea kuvitella Dannya, Kansaa, Sillanpäätä, Koivuniemeä tai Katri Helenaa asumassa lattiapatjalla Kallion kuudentoista neliön vuokraluukussa ’Puukkobulevardilla’ – laulun lahjat ja esiintymistulot kuitenkin verrattavissa. Joku vain vei ja veti välistä, sillä Raulia ei vain kiinnostanut elintaso eivätkä tavarat.

Niinhän siinä sitten kävi, kun ensin huipulla ja sitten tarpeeksi pohjalla kävi, että oli mentävä tiskariksi ravintola Royaliin talvella 1978 ja sitten taas aikansa ketkuiltuaan mies löytyi kaupungin lehtilaatikoista ja rappukäytävistä. Onneksi muusikkoystävä/opettaja ystävä Raatikainen pelasti ja kämppä löytyi. Vuoden päästä löytyi Raija, pian kolmivuorotyö Ilmalan postin lajittelusta. Alkoholin käyttö pysyi hallinnassa, tosin:

’erään kostean illan jälkeen rahaton Badding antoikin taksiaseman seinälle kultalevynsä maksamattomien taksikyytien pantiksi.’

Nuo kultalevyt olivat kokoelmista Muotokuva I ja Näin käy rock & roll – niiden saantia oli juhlittu Kulosaaren huvilassa vuonna 1975.

Puolentoista vuoden jälkeen postit oli lajiteltu ja – taas mentiin! Tähtiin ja tähtien taa.

Vuonna 1983 ilmestyi Agents-miehistön kanssa levy Tähdet tähdet, aidointa Raulia, surumieltä ja kuolemankaipuuta: ”Raulin sydänjuuria myöten kaunis sävel yhdistettynä karuun tekstiin, Liisa Tavin laulamiin taustoihin ja Esa Pulliaisen kitarasooloihin luo kappalesta todellisen Badding-klassikon.”

”– – – lempparini on Tähdet, tähdet, koska se jos mikä on syntynyt täydestä tunteesta. Olin täysin alamaissa ja tyttö oli jättänyt. – – – Olin hirveän onneton ja sit yks kaks tuli se melodia mun päähän ja sanatkin suurin piirtein saman tien.”

Surullisenherkkä, mielenkiintoinen, kaunistelematon tarina M. A. Nummisen löytämästä tähdestä, joka yhä välkkyy – ettei vaan ikuisesti?

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.