David Reich: Keitä olemme ja miten päädyimme tähän : muinais-dna ja ihmisen menneisyyden uusi tiede

Osta kirja itsellesi

Mitä muinais-dna:n tutkiminen voi kertoa meille esihistoriastamme? David Reichin uutuuskirja esittelee genetiikan uusimmat tutkimustulokset ja mitä niiden perusteella voidaan päätellä muinaisten väestöjen liikkumisesta ja kehityskaarista. Saadut tulokset pistävät harmittelemaan kirjoitetun historian lyhyttä historiaa, sillä mitään staattista tai pysyvää ihmisten historia ei nähtävästi ole koskaan tuntenut.

Kirja alkaa arkaaisten ihmisten ja nykyihmisten kohtaamisilla, eli miten neanderthalin- ja denisovan ihmiset (ja mahdollisesti muut) risteytyivät nykyihmisen kanssa. Siitä jatketaan eri maanosien väestömullistuksiin kunnes lopussa luodaan katsaus, mitä dna kertoo muinaisten väestöjen ihmisten ja tasa-arvon historiasta.

Ihmisillä on taipumusta ajatella nykyaikaa jonkinlaisena poikkeuksena historiassa, kansojen kohtaaminen ja sekoittuminen on ikään kuin moderni ilmiö ja menneisyys taas edustaa pysyvyyttä ja jonkinlaista rodullista puhtautta. Tartutaan ensimmäisenä pysyvyyteen. Kirjan suuria yllätyksiä on miten vähissä määrin nykyään elävät ihmiset polveutuvat paikalla muinoin eläneistä.

Otetaan esimerkiksi Stonehenge, joka on nykyään Ison-Britannian kansallinen symboli; siitä huolimatta nuo muinaiset rakentajat eivät pääosin ole nykyisen väestön esi-isiä. Esimerkki saattaa kuulostaa kovin paikalliselta, mutta sama koskee Eurooppaa laajemminkin. Noin 5000 vuotta sitten alkanut muuttoliike Eurooppaan toi mukanaan väestön, joka pääosin syrjäytti alkuperäiset asukkaat ja toi mukanaan myös indoeurooppalaiset kielet.

Euroopan esimerkki on varmasti monelle jo ennestään tuttu, mutta samanlaisia tapahtumaketjuja on maailma täynnä. Tällä on myös vaikutuksensa siihen, mitä me kutsumme roduiksi. Nykyiset ihmis”rodut” tavataan nähdä eräänlaisina muinaisina alkuryhminä. Ei kuitenkaan tarvitse mennä menneisyydessä kovinkaan pitkälle, kun maapalloa kansoittivat hyvin erinäköiset väestöt. Muinaiset eurooppalaiset olivat esimerkiksi keskimäärin tummaihoisia ja sinisilmisiä, yhdistelmä joka on nykyään erittäin harvinainen.

Jos niin sanottuja puhtaita väestöjä ei ole ja kaikki väestöt ovat alunperin jonkinlaisia risteytymiä joka tapauksessa tarkoittaako se sitä, että väestöjen välillä ei sitten ole geneettisiä eroja? Ei tarkoita, Reichin mielestä käsitys roduista pitäisi vain määritellä uudelleen. Ei ole esimerkiksi mielekästä puhua vain mustista ihmisistä yhtenä kategoriana, kun afrikkalaisten välillä geneettinen vaihtelu on kaikista suurinta koko maailmassa.

Reich siis hylkää nykyisten rotujen olemassaolon, mutta ei suoralta kädeltä hylkäisi käsitettä itsessään. Tämä herättää ihmetystä, sillä miksi juuttua käsitteeseen, jolla ei ole alunperinkään yksiselitteistä luonnontieteellistä määritelmää? Toki on totta, että väestöillä on keskimääräisiä eroja mitä tulee vaikkapa alttiuksiin tiettyihin sairauksiin, ruumiinmittoihin ja niin edelleen mutta näin eurooppalaisena ajatuskin jokinlaisesta uudenlaisesta rotukategorioinnista kuulostaa aika absurdilta. Veikkaan, että tässä on kyse paljolti siitä, että täällä sana rotu on huomattavasti latautuneempi termi kuin Yhdysvalloissa, jossa sanan käyttö vertautuu enemmän etnisyyteen.

Kirjan teksti on selkeää, mutta silti sen verran teknistä, että miksikään kevyeksi iltalukemiseksi kirjaa ei voi suositella. Ellen olisi lainannut kirjaa kirjastosta, niin alleviivauskynä olisi kyllä tullut tutuksi ja moniin kohtiin piti palata, että muistinhan kohdan varmasti oikein. Kirjassa on onneksi suhteellisen paljon selventäviä kuvituksia, jotka auttoivat pulassa. Jos kirja onkin toisinaan aavistuksen raskaslukuinen, niin kyllä se myös palkitsee lukijansa keskittymisen.

Tätä arvostelua oli hankala kirjoittaa, kun olisi tehnyt mieli jakaa sen ja tämän mielenkiintoisen yksityiskohdan. Noh, kaikkeen ei pysty. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille esihistoriasta kiinnostuneille! Harmillisesti suomalaisista ei kirjassa paljoa puhuta; sitä puutetta paikkaamassa on onneksi kuitenkin Helsingin-Sanomien mainio artikkeli.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka käyttää vapaa-aikansa mieluusti kirjojen parissa. Sarjakuvat ovat sydäntä lähellä, mutta lukulistalle pääsee säännöllisesti myös tietokirjallisuus, erityisesti muistelmat ja elämänkerrat herättävät kiinnostusta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.