Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jostain merkillisestä syystä en meinnanut sisäistää tätä kirjaa ollenkaan, vaikka pidin siitä tavattomasti. Ehkä siinä vain tuli liikaa kaikkea, minkä itse oli jo unohtanut. Niinpä kuuntelin tämän kirjan kahdesti ja lisäksi luin vielä sieltä täältä, palatakseni niihin tunnelmiin.
Äidit ja tyttäret ovat toisinaan aika vaikea yhtälö. Tässä kirjassa on monta asiaa, jotka nousevat esiin, ei pistävästi, mutta niin mieleenpainuvasti, että niitä jää todella miettimään.
Ensinnäkin se, että jos lapsen isä on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi, miksi äiti ei puutu, miksi ei edes myönnä? Tämä kun on tullut esiin muissakin kirjoissa. Äiti vain puhuu hyväksi kaiken, eikä myönnä mitään. Onhan se tietysti perheen häpeä ja jos ei puhuta, niin asiaa ei ikään kuin ole ollenkaan.
Toinen juttu se, miten nuoret tytöt joutuvat olemaan vanhempien miesten silmäiltävinä. Kun on siinä iässä, että on vielä epävarma kaikesta, eniten ehkä omasta kehittyvästä vartalostaan, niin sitä sitten katsellaan ”sillä silmällä”. Rivien välistä nousi ahdistus ja muistoja omasta nuoruudesta.
Kirjan Julia kulkee äidin mukana taksissa, jota äiti ajaa. Äiti oli valinnut ammatin, mihin voi ottaa lapsen mukaan. Isä tekee niin paljon matkahommia, ettei olisi voinut osallistua lasta hoitamaan (onneksi, ajattelin lukijana). Kun Julia tulee nuoren naisen ikään, hän tutustuu enonsa kaveriin, Sebastianiin ja lähtee hänen mukaansa Ranskaan. Tässä vaiheessa olisi jo tehnyt mieli huutaa, että älä lähde, mutta turhaahan se olisi ollut.
Loppujen lopuksi äiti tulee hakemaan Julian kotiin. Paljon on kuitenkin tapahtunut. Välillä ollaan Julian isovanhempien kartanossa, on tätejä ja serkkuja ja heidän välisiä juttuja. Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen tunnelma vallitsee kirjassa kaiken matkaa.
Kun Julia käy terapiassa, pidän hänen ”kiukustaan”, siitä miten hän sanoittaa tunteitaan ja kaikkea sitä, mitä on tapahtunut ja miten siihen ei ole reagoitu. Näitä tällaisia tarinoita haluaa silti aina vaan lukea, koska jotenkin ne ovat niin uskottavia.
