Kojootit ulvoivat yössä kuin kojootit yössä.
Palaan aina toisinaan Markus Kajon tuotannon pariin. Voi sanoa, että Kajon tuotannon alkupäällä on ollut kielenkäyttööni ja yleiseen huumorintajuuni sangen ratkaiseva merkitys, kun aloin sille altistua kesken kiihkeimmän teini-ikäni. Minulle, kuten monelle muullekin 90-luvun televisiotarjontaan tutustuneelle, Markus Kajo oli tullut tutuksi Naurun paikka -ohjelman juontajana, ja kun sitten sain miehen kirjoituksia laajemminkin käsiini, olin myyty. Neljännesvuosisata myöhemmin lienee jo helppo sanoa, että Kajon vaikutus elämässäni on pysyvä.
Kaunis neito anoi roistoilta armoa, mutta miehet vain nauroivat partaansa kuin alhaiset eläimet.
Kettusen toinen tuleminen on Kajon kirjoista nimensä mukaisesti toinen, ja omasta mielestäni se taitaa olla niistä kaikkein paras. Se sisältää liudan lyhyitä pakinoita sekä 17 vähän laajempaa tarinaa, satua tai faabelia. Äkkiväärää ja aivan puun takaa iskevää huumoria säestää taiten valikoitu arkistokuvitus, joka (kuten suurin osa teksteistä muutenkin) liittyy käsillä olevaan aihepiiriin korkeintaan viitteellisesti. Kettusen toisessa tulemisessa Kajon omituiset ideat ja kielellinen hulluttelu ovat täydellisessä tasapainossa. Suurin osa jutuista on niin ajattomia, että nyt 30 vuotta julkaisun jälkeen ne ovat ihan yhtä tuoreita kuin kirjoitushetkellään.
Ryöstetty nainen huusi kuin hyeena ja hyeenat nauroivat kuin roistot, jotka nauroivat kuin siat.
Jos olet ikinä miettinyt, mitä vaimo sanoisi, jos porstuassa olisi 14 pussilakanallista jäätyneitä peltopyitä (kukapa meistä ei olisi!), tai miten sujuu murhaaminen luonnonpuisto-olosuhteissa, kannattaa asia tarkistaa Kettusen toisesta tulemisesta. Entä myikö mies puluja Tampereen Keskustorilla? Ja miksei pidä suhtautua ylimalkaisesti pyykkinaruihin ja kaakelit taskussa kyttääviin katupoikiin? Kettusen toinen tuleminen on naurupommi vailla vertaa.