Pirkko Arhippa: Kihlaava kuolema

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pirkko Arhippa on yksi tuotteliaimpia suomalaisia dekkarikirjailijoita: Kihlaava kuolema on hänen 34. rikosromaaninsa. Siinä rikoksia ratkoo jo useista Arhipan kirjoista tuttu turkulainen komisario Varpu Ahava työparinsa Tiia Vuoriston kanssa. Varpu ja Tiia ovat Oripäässä Villa Villessä taidenäyttelyssä, ja kierroksen päätteeksi museosta löytyy ruumis, entinen historianopettaja Arttu Lammi, jonka elämäntehtävänä on ollut Villa Villen tunnetuksi tekeminen. Pian seudun rauhaa rikkoo toinenkin murha, ja Varpu ja Tiia ovat keskellä pikkukylän ihmissuhteiden verkkoa ratkoessaan näitä kahta kuolemaa.

Arhipan kerronta kulkee tuttuun tapaan sujuvasti. Henkilöhahmot ovat Arhipalle tavanomaisesti mielenkiintoisia vaikkakin hieman ohuita: tosin näin suppeassa kirjassa ei kovin syvällisiin analyyseihin ole mahdollista ryhtyäkään. Samaan tyyliin kuvataan kylän miljöötä – Arhippa käyttää tässä romaanissaan ehkä epätavallisen paljonkin aikaa henkilöiden asuntojen sisustukseen. Mieleen tulevat väkisinkin esimerkiksi Outi Pakkasen romaanien ruokakuvaukset: ehkäpä Arhippa haluaa korostaa henkilöidensä erilaisuutta kertomalla heidän erityylisistä kodeistaan.

Arhippa on kosketellut useimmissa romaaneissaan yhteiskunnallisia kysymyksiä, vaikkakaan ei niin syvällisesti – tai saarnaavasti – kuin monet pohjoismaiset kollegansa. Osansa ovat saaneet muun muassa alkoholismi, homoseksuaalisuus ja perheväkivalta. Kihlaavassa kuolemassa ei tällaista läpikäyvää teemaa ole, mikä tekee romaanista ehkä hieman kevyen tuntuisen.

Juoni on kuitenkin ihan kiinnostava, eikä loppuratkaisukaan ole aivan ennalta arvattava. Henkeäsalpaavaa jännitystä kirja ei tarjoa, mutta sopii varmaankin niille, jotka eivät pidä väkivallantekojen yksityiskohtien kuvailusta tai maailmanluokan jännärien juonista. Taattua kotimaista peruskamaa siis.

Kommentti

  1. Yleensäkään Arhipan kirjoissa ei ole mielestäni menty kovin syvälle näihin yhteiskunnallisiin aiheisiin ja henkilöt ovat melko ohuesti kuvattuja. Mitä enemmän kirjoaj lukee, sen enemmän tutustuu kuitenkin päähenkilöihin Ahavaan ja Vuoristoon.

    Suosittelen itsekin tätä henkilöille, jotka haluavat lukea dekkareita, mutta eivät pidä raaoilla murhilla mässäilystä. Juonta kuitenkin löytyy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *