13-vuotias Madison löytää itsensä Helvetistä kuoltuaan – tietääkseen – marihuanan yliannostukseen. Madison on rikkaiden ja kuuluisien vanhempien lapsi, joka on jo eläessään joutunut melkoiseen pyöritykseen, joten eipä Helvetissä nyt niin paljon kamalampaa ole.
Naapurisellistä löytyy klassinen teinileffan kokoonpano kavereita (kaunotar, nörtti, punkkari ja urheilija) ja tämän porukan kanssa Maddie lähtee pakoon selleistään – tosin hetken päästä porukka onkin jo töissä Helvetissä puhelinpalvelussa, jonka tehtävänä on soitella ihmisille ruoka-aikaan ja kysellä loputtomia kysymyksiä markkinointitutkimuksen nimissä.
Erikoinen kirja. Helvetin kuvaus on tarkoituksellisen överiä ja ällöä, eikä varmasti miellytä herkimpiä (tosin herkimmät ymmärtänevät jo aiheen perusteella jättää kirjan välistä). Maddie tutkailee paikkoja ja muistelee menneitä ja setvii, että mihinkäs hän nyt itse asiassa kuolikaan.
13-vuotias Maddie on lapsellinen ja naiivi ja kertojana yhtä aikaa epäluotettava, sympaattinen ja pahuksen ärsyttävä. Kirja on toisaalta kevyttä hupailua, toisaalta sillä on syvällinenkin puolensa. Melkoista intertekstuaalisuutta ja viittailua se joka tapauksessa harrastaa. Breakfast Clubista puhutaan yhtenään, Jumalaiset näytelmät ja Gulliverin retket mainitaan ja niin edelleen.
Kirottu vaikutti alkuun tympeältä, mutta sai sitten sen verran vauhtia, että lopullinen arvio kääntyi plussan puolelle. Tarina tosin jää ikävästi kesken, eli jatkoa on luultavasti luvassa ja jos ei pidä kesken jäävistä tarinoista, kannattaa odotella jatko-osan ilmestymistä.