Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kotiin saaristoon jatkaa Michaela von Kügelgenin Villa Hilda -sarjaa.
Birgit, joka on pitänyt monia lankoja käsissään, on huonossa kunnossa. Hänen tyttärensä Sanne ja lapsenlapsensa Max ovat jääneet saarelle, vaikka Sanne on juuri saanut unelmien työn Norjasta, ja hänen piti muuttaa pojan kanssa Osloon. Yritys onneksi joustaa ja antaa mahdollisuuden etätöihin.
Max ja mummi pelaavat ristiseiskaa, ja Sanne saa latoa halot takkaan ilman että he kiinnittävät häneen mitään huomiota. Hän hiipii takaisin huoneeseensa ja käy läpi sähköpostiviestit. Juuri kun hän on sammuttamassa tietokonetta, Vigdis soittaa.
”Miten projektisuunnitelma etenee?”
Sannen ei ikinä pitänyt palata saarelle. Vaan asuuhan siellä myös Sebastian, lempeä luomuviljelijä. Sebastianin elämä on mullistunut muutaman kerran. Hän on menettänyt vaimonsa ja äskettäin vielä isänsä. Maatilan töistä on nyt huoledittava Elsa-koiran kanssa.
Helsingissä Henrikillä on virtahepo olohuoneessa.
”No, miltä tuntuu?”
”Minähän olen koko ikäni tiennyt, että näin todennäköisesti käy, mutta silti asiaa on vaikea ymmärtää”, Henrik vastaa ja nousee pöydästä. Hän ei halua häiritä Matildan siivousta.
”Kyllä sinä sen pian sisäistät. Holm & Sönerillä ei voisi olla parempaa perijää.”
Henrikillä on mielenkiintoinen tilanne. Kuinka monta perunkirjoitusta lyhyeen aikaan oikein mahtuu?
Toisin kuin Henrikillä, veljellä ei ole enää perhettä. Isä, äiti, vaimo – kaikki ovat kuolleet. Jäljellä on vain Henrik.
Halsteröstä ja Villa Hildasta tulee osa myös Henrikin elämää. Henrikin osaaminen auttaa Sebastiania eteenpäin.
Ensimmäisen kerran moneen vuoteen Sebastianin tekee mieli lähteä Tukholmaan.
Kesäkausi lähestyy, ja kotiseutuyhdistyksen pitää päättää monta asiaa. Kuka valitaankaan uudeksi rahastonhoitajaksi?
Kotiin saaristoon sai miettimään asioita, joita pitää helposti itsestään selvinä. Joku voi kantaa sisällään tietoa, joka muuttaakin elämää kovasti. Millä keinoin kukin pyrkii omaan onneensa tai siihen, että toinen on onnellinen? Ja entä jos itse tajuamattaan seisoo onnellisemman elämän esteenä?
